Pitkän ajan kuulumiset

Hetki on mennyt edellisestä päivityksestä. Aiemmin jo mainitsin olleeni ratikkareissulla neulomassa. Nyt siitä sitten voi lukea lehtijutun ja katsoa kymppiuutisten kevennyksen. Minut näkee lehtijutun kuvassa ja kevennyksessäkin vilahdan. Huomatkaa muuten kevennyksessä, että Kristelillä on minun tekemä neulepussukka sylissä :D. Oli hirmuisen kivaa ja messuilla myös. Kiersin messuja kaikessa rauhassa Katiijan kanssa.Ostoksia en ihan hirveästi tehnyt. Kuvassa esiintyy ensinnäkin Katiijalta saadut lapaset intialaisella peukalolla, sitten on Sinellin kuvionappeja varastoon ja pari luunappia eri myyjiltä. Kortit on Virkkuukoukkusen lahja Facebook-ystäville ja Bomull-Linit Tapion kaupan lahja neuleratikoijille, sain Katiijankin kerän. Järbö Mellanraggi on ainut lankaostos itselle messuilta, sukiksi tulevat joskus. Keskimmäisen kortin edessä on pieni pussillinen hematiittihelmiä. Pieni nappirasia edessä on jo Lahden messuilta, muistan ostaneeni myös helmiä ja jotain nukkekotiin, mutta en yhtään muista missä ostokset ovat. Varmaan jo paikoillaan O:). Ihan hillityt ostokset siis minulla. Tai ostin mie jo yhden joululahjajutun myös valmiiksi.

Tampereen messut jätin väliin, minulle riitti kahdet messut kahdessa viikossa, ei nää kolmatta messuviikonloppua! Ensi vuonna voin sitten vaikka käydä Tampereen. Tosin tarkoituksena oli myös olla ostamatta messuilta, vaan eipä tarkoitus ihan toteutunut. Lauantaina Mursuliina soitti ja kysyi minkä Cloverin elukan haluan "siis tottakai haluat kun nää on vaan 5 euroa kappale!". Tottakai halusin! Ja googlailtuani kuvat sanoin haluavani Hipon, se oli kuulemma jo kädessä "arvasin et sen haluut". Noni, taidan olla aika selvä tapaus :D
Toiset taas on Lankakauppa Heinin Pia diilannut minulle samoilta messuilta ihan mun pyynnöstä pitämään puikot yhdessä. Olen ollut muutaman viikon työkokeilussa kaupassa ja siellä on ollu todella mukavaa. Tulee niin hyvä mieli kun saa autettua asiakkaita, saa hyvää palautetta, saa mallineuleita tai muita valmiiksi.

Tälläinen hidaste myös minulla oli viikon verran. Hirmu-tyttö kastroitiin ja neiti oli viikon potilaana. Haalarin tein vanhojen pyjamanhousujen lahkeesta ja koska se oli hieman löysä, pidettiin pyjama päällä valjailla. Hirmu oli ihan sylikissaa koko viikon, ei riehunut eikä hyppinyt, syliinkin piti nostaa aina kun lattialta kuului vieno "miu". Neiti sylissä hidasti hieman neulomista ja haittasi tietokoneella oloa, alkoi jopa olla hieman rasittava pikku takiainen kun aina piti olla sylissä. Nyt on leikkaushaava parantunut ja neitistä tullut sama rämäpää kuin ennenkin, kissa joka kiusaa isompaansa ja vetää hurjaa rallia ja kiipeilee kaikkialle ja hetken päästä tulee syliin ja pesee oman ihmisen kasvot kehräten samalla hurjasti.

Nämä sukat valmistuivat telkkaria katsoessa ja lautapelejä pelatessa. Lanka on tämä kummipojan värjäämä. Raidoittui hauskasti, kerros yhtä väriä ja värien vaaleampi vaihtumiskohta kulki spiraalina ympäri sukan. Minusta hieno lopputulos! Alhaalla kuvasta näkee paremmin värit.

Uusia neuleita on kesken useita, osa ihan hyshys-juttuja joita on on jokunen valmistunut. On vähän omaa ja vähän muille ei-hyshysejä, mutta niistä sitten aikanaan kun valmista tulee.

Turkoosi vallankumous

Tämä on jotain ikuisuusprojketiin viittaavaa, mutta ei ihan. 2,5 mm puikot ja Step Classic ja villatakki viime kevään ylioppilaan toiveita parhaan mukaan seuraten. Ok, serkku tekee sit kun lahjaksi lupas. Toukokuun alussa aloitin, kärsin välissä rannevammoista, turhautumisesta, tuskastumisesta, epätoivosta (kun ohjeen suunnittelin sen edistyessä) ja lopulta voitonriemusta. Se on valmis vihdoinkin! Erityisen tyytyväinen olen hihojen palmikkokuvioon. Palmikon bongasin jostain mallineulekirjasta, reunus on huoliteltu i-cordilla. Napit on paikallisesta Alestalosta, ne ekana ostetut. Ne tokana ostetut aikoo nappikoruksi takin saajalle.

Takin kanssa lähti myös äiti-puffan tekemä turkoosi-ruskea koru anteeksipyyntönä pitkästä odotuttamisesta. Sen kuva on hukassa.

Tämä meni #neulonnan syysvaihdossa zeskalle. Ja noppapussi kanssa. Lankana Järbo Garn Soft Cotton jota oli oikein mukava virkata 3,5 mm koukulla. Ohjeen pohjana on se tuttu sukkaneulepussi risteytettynä kirjovirkattuun kisupussiin.
Tuloksena oli vuoritettu pussi josta saaja sanomansa mukaan piti. Kisut oli muuten kisusta kiinnostavia. Kuvat isompana voi kattoa Picasa-albumista.

Turkoosi hairahdus loppui tähän. Toistaiseksi. Ehkä jotain joulun jälkeen. Tai sitten ei.

Vaihtotaloutta

Viimeviikolla ompeleskelin neulepussukoita taas lisää. Katiijan ihanan SPR-pussin jämistä itselleni melkein yhtä kivan (muttei kuiteskaan), sitten Topperille ja mutsille on nuo toiset pussit. Topperin pussissa mustat farkut (Korialla naiset naureskeli että kohta mun miehellä ei oo enää housuja kun teen kaikista pussit, voin huolestuneille kertoa, että hankin materiaalia kirpparilta :D ) ja vuorina oranssia lakanakangasta, mutsin pussissa farkkukangasta ja vuorina sinipohjainen valkopilkullinen käsityöpuuvilla. Kissat söpösteli kun mä kuvasin. Ne on nykysin usein tuollatavalla vierekkäin nukkuneet sohvalla, välillä ovat heränneet pesemään toisiaan.



Korian neuletapaamisesta tullessa olikin tällaisia mukana ja pussit jäi matkalle. Topperi sai pussinsa ja mie sain nuo ihanat valkoiset pitsisukat jotka on just sopivaa kokoa! Nyt ne on jo pesuhuoneessa odottamassa pyykkiin pääsyä. Koille mie vein lisää silmukka- ja kerrosmerkkejä ja vastalahjaksi sain bambuisen tiskirätin mun väriä ja ihanan lämpöiset tossut. Mä oon kuullu huhuja et niihin ja kai noihin sukkiinkin ois tulossa ohjeet... Töppöset on mun varpaita lämmittämässä nytkin.

Tänään oli ihana päivä myös, niinkuin maanantaikin. Olin Katiijana ja Paapaliinan kanssa neuleratikkareissulla ja Käsityömessuilla Helsingissä. Siitä sitten oma raportti. Lisäksi ois vähän lisää blogattavaa, jahka postit saapuu vastaanottajilleen.

Kummipoika kylässä

Kummipoikani 7-vuotta vieraili meillä syyslomaviikollaan. Ekaluokkalaisen kanssa riitti touhua jos jonkinlaista. Hyvin meni aika ja kahden yön kummitätilävierailu oli hetkessä ohi. Monta peliä pelattiin (lautapelejä) ja käytiin uimahallissa koko sakilla (siis mieskin mukana minun ja kummipojan lisäksi) ja myös parilla kirpparilla käytiin. Ihan kuin ois poika tullu kummiin kun Kontissa pengottiin kilpaa nappilaatikkoa ja kerättiin nappeja omiin pusseihimme. Illalla sitten poika askarteli minun avustuksella suurelle pienelle suosikilleen Hirmulle ihanan lelun kepistä, langasta ja napista. Hirmu siis syöksyili loppuvierailun ajan onnessaan napin perässä.

Nappipussista löytyi myös nämä aarteet. Aiemmin aloittamalleni farkuntaskupussille kuono ja silmät. Tästä tuli luultavasti kummipojan rahapussi. Pussin pitää kiinni vetoketju ja sisällä on sininen lakanakangasvuori. Hirmu oli vähän väsynyt, joten kävi nukkumaan kun mie istuin ompelemaan ja poika katseli kirjastosta lainattua Bamsea vieressä miehen koneelta.

Napeista on myös tulossa rannekoru, mustia nappeja ja kumilankasiimaa. Tiedättehän, sellasta läpinäkyvää ja siimamaista, mutta joustaa eikä solmut pysy millään. Kokeiltu on kalastussivuilta löytyviä siimasolmuja ja lakkatippoja. Vinkkejä otetaan vastaan siitä miten siitä solmusta saa pitävän...

Tuliaislahjaksi annoin pojalle edellisen bloggauksen sinikirjavat sukat ja koska sukkia kuluu ja niitä kuulemma pidetään mielellään päädyin ehdottamaan sukkalangan värjäämistä. Suunnitelmana oli sini-ruskea, mutta koska allekirjoittanut ei ollut kokeillut värjätä ruskeaa karkkiväreillä aiemmin (eikä siten tiennyt sen olevan mahdotonta) tuli lopputuloksesta tällainen. Kuulemma ihan mieluinen tämäkin. Sitten vain lanka puikoille. Pohjalankana siis  Novitan Sukkis tai Jussi,  en muista kumpi. Harmaata kuitenkin.

Juuri lähtöpäivän aamuna vai liekö ollut jo iltapäivää kaivoin kankaita laatikosta ja ehdotin heti ensimmäisenä kassia tästä maastokuvioisesta mistäliekestävästäulkoilukankaasta. Siis jotenkin on kangas käsitelty, mutta en tiedä miten. Tarkoituksena oli tehdä Japanista ostetun Ecobags-kirjan mukaan laukku saappaille pojan kotimatkaa varten. Kummitäti (siis allekirjoittanut) harrastaa siis ekoiluaivopesua kummipojalle tällaisen mageen kassiin. Ainakin pojan kasvoista päättellin kassin olevan mieluisa. Sopivan kokoinen pojan saappaille ja varakengille, sekä kestävä, pestävä ja hyvän näköinen. Nimikoinkin valmiiksi ettei hukkaudu sen takia. Päällä on kätevä läppä jolla tavarat saa piiloon ja paremmin pysymään sisällä. Tykkään mallista. Voisin tehdä kauppakassiksi vähän isomman jostain toisesta kankaasta. Hihnat on jotain kierrätysnailonnauhaa jemmasta.

Löytyipä kerran mökkimme metsästä

Me vietettiin koko porukalla viikonloppu mökillä. Mukana on lautapeliystävämme ja tuloksena oli siis mökillä viisi aikuista, yksi reilun vuoden vanha, neljä koiraa ja kaksi kissaa. Meni hyvin vaikka eräällä koiraherralla meni herne nenään kun hänen mielestään eräs häntä isompi koiraneiti ei osoittanut olevansa herran alamainen. Mutta onneksi oli enon tekemä koira-aitaus eristyskarsinaksi. Mutta pelailun ohessa ehti käymään pihalla ja metsästä löytyi ihmeitä!

Löytyi tällainen minun pitkään toivoma viipsinpuu (eng. niddy-noddy) jota piti hiplata ja hipeltää ja heilutella ja katsella kun se on niin ihana! Oikeestihan tämän ojensi minulle enoni joka oli vaimonsa ja koiransa (kyllä, hetken oli paikalla viisi koiraa) kanssa lähdössä kotiin päin meidän tullessa lauantaina mökille. Enoni kanssa tehtiin vaihtokauppa, minulla on kaulahuivi viimeistelyä vailla menossa hänelle. Tää on niin kaunis. Illalla alan tehdä kaikkia vyyhtejä uusiksi :D ja mittaan itse kehrättyjen metrimäärän. 

Sitten löytyi tällaset kädenlämmittimet mulle. Novitan Alpakasta ovat ja ihanan pehmoiset ja lämpimät aluslapaset muille lapasille kylmiä päiviä varten. Ihan peruslapaset, mallia timmi eikä löysä. Meni vain kerä alpakkaa (aika viimestä metriä myöten) kun tikuttelin nämä 3mm puisilla puikoilla. Olivat ihanat neuloakin. Nyt ajattelin tehdä siitä toisesta kerästä sitten vuorin yhdelle pipolle. Näähän siis valmistui jo jokunen hetki sitten, mutta en ole saanut kuvattua.

Sitten yksi päivä löytyi puusta tuollainen oranssi juttu. Se meni sinne koirien kehottamana. Mie hain heti kuvan oton jälkeen pois. Tiskivesiämpäreiden kanssa rantasaunalta on tulossa rakas aviomieheni. Hirmu oli sit innoissaan tuosta keksinnöstä myöhemmin ja maanantain (oltiin miehen lomapäiväkin mökillä) koiraton ulkoilu kuluikin pitkälti mallia juoksu - puuhun - juoksu - toiseen puuhun - juoksu - kolmanteen puuhun jne. Mökillä on onneksi vain tuollaisia alhaalta oksattomia puita joissa voi vähän kiivetä ja sit pitää tulla takas kun ei oo oksia. 

Maanantaina ennen lähtöä löysin kuistilta vielä nämä. Ne on kuulemma OnLinen Supersocke 100 ja värisarja on nimeltään Holiday color. Sukat on kokoa kummipoika (30-31) ja neulottu puikoilla 2,5mm ja lankaa kului 54g. Eli saisi toiset lyhyempivartiset samasta kerästä vielä. Ovat ihan perussukat jotta voin neuloa niitä lautapelailun ohessa liiemmin ajattelematta. Näiden sisarlankaa, toista väriä olivat ne taannoiset sateenkaarisukkani. Nämä sinisenkirjavat ovat paljon maltillisemmat. Raidat on mielestäni nätit. Toivottavasti kummipoika tykkää. Hän tulee meille syyslomallaan kahdeksi yöksi ja soittaa ovikelloa hetkenä minä hyvänsä. 

Kassituttaa

Mua on vissiin vähän kassituttanu viimeaikoina. Päätellen siitä montako pussia/kassia/pussukkaa on valmistunu. Eikä tässä vielä kaikki. Kaksi odottaa postitusta enkä halua julkaista niitä ennen kuin ovat perillä. Ja yhtä en kuvannut (peruspussukka kaverin lapselle retkiruokailuvälineitä varten partioon). 

Tämä on eka kassi mun Japanista ostamasta kirjastani. Eco bags kirjasta on myös ne kaksi muuta, ne salaiset. Tämä on mun ja Mursuliinan lahja Katiijalle, me alotettiin se synttärilahjaks, mutta Katiija sai sen vasta vähän aikaa sit. Linkistä löytyy myös parempia kuvia. Kassissa on päällä samettia ja vuorina joku kiva-ohut-kangas. Nauhoilla saa paitsi kassin kiinni kun siellä on vähän paljon kamaa, myös kassin paketoitua pikkupaketiksi olkalaukkuun kun se on tyhjillään. 

Kurre piilottelee mun ekassa mukamuovikassissa. Ohje on netistä, selkeä ja hyvä tutorial. Päällikangas on vähän paksua, joten seuraavassa käytän myös päällikankaana ihan lakanakangas-paksuutta. Mutta ihana tää on, ja kestää vähän painavammatkin ostokset.

Monesko tää on? Taas yks sukkaneulepussi. Katiija sai idean kerran kun olin sieltä ja hetkeä myöhemmin oltiin molemmat ihan tohkeissamme ajatuksesta. Kuitukankainen SPR:n ekokassi (josta kahvat rikki, ei kuulemma kestä kovin montaa maitolitraa) ja sisäkankaana Eurokankaan käsityöpuuvillaa. Tää on muuten tosi ihana. Mä tahdon ehkä kans. Ja koska sukkaneule painaa paljon vähemmän kun 8 litraa maitoa ja tässä on vuori niin täähän kanssa kestää (paitsi pyykkikonetta). 

Monsteri myös pitää kasseista. Se anasti viimeisen Korian neuletapaamisen jälkeen mun neulelaukun. Piti pelastaa kissa puikoilta ja puikot kissalta kaivamalla ne ja langat ja muut kissa per.. pepun alta. Kassin sain Katiijalta kesällä. Tuo pikkupussukka nauhan päässä on muuten kätsy. Pikkuhärpäkkeet löytyy helposti kun vaan ettii reunasta kohdan josta naru lähtee.

Sit mä tein taas tälläsenkin. Tän little poxy pouchin. Korialla Pienen neulepajan Heidillä oli ihana Hello Kitty pussukka neuleella, tällä samalla mallilla tehty. Ja miehän sit mittailin minkä kokosista paloista Heidin pussukka oli tehty ja tein itsellenikin rankempaan reissuun sopivan pussin. Ei putoile täältä mitään matkalle. Kappaleet on muuten 25 x 30 cm ja sukkaneule mun mielestä mahtuu ihan hyvin sinne, vetoketju siis 30cm. 

Arvaatteko muuten mikä on mun viimeaikojen lempparikangas? Entä suosikkiostos Kontin käsityötarvikepöydästä? Tässähän siis poseeraa kamerapussukka neulepussukan kanssa. 

Pikkulintuja ja muuta ihanaa

Irkissä #neulonnalla on ihana syysvaihto. Sen puitteissa on pikkulinnut kyselleet ja kertoilleet pitkin suomea kaikenmoisia juttuja. Aiempaan vaihdon pakettiin viitaten ensin ilmoitettiin ettei kantsis hirveesti ostella niitä puikkoja. Tämän paketin puitteissa pikkulinnut kyselivät erään tekstiviestin puitteissa mun pääsen pituutta. Niin, pääsen, tietäähän kaikki sen? No mie en, joten piti kysyä mitä pikkulinnut oikein tarkoittavat ja mistä maasta ovat kotoisin. Linnut olivat kuulemma väsyneitä ja oikeasti halusivat että mittaan sääreni. Mie olin kiltti ja mittasin ja kerroin linnuille mitat. Sen ansiosta sain täydellisesti istuvat täydellisen väriset ja täydellisen kauniit polvisukat (tämä linkki vie Ravelryyn). Ne on täydelliset. Mutta pompataan ajassa hieman taaksepäin. Ennen kuin sain sukat, tuli eräänä aamuna ihana postimies pimputtamaan ovikelloa ja antoi minulle paketin. Siitä paljastui paljon namia (jooh, ei niitä nyt enää kuvaushetkellä ollu kuvattavana...pussitkin jo roskissa) ja aivan törkeän pehmeää ja silkkisen tuntuista bambukuitua! Kehrättäväksi mulle! Vaihtoon piti laittaa jotain, jonka kanssa pari voisi alottaa uuden harrastuksen. Mutta minun parini tunsi minut hyvin ja tiesi kehräämisen olevan minulle uusi juttu, joten hän lähetti ihan uutta kuitua kehrättäväksi. Voin siis harjoitella uuden kuidun kehräämistä :)

Ja siis kun tämä paketti oli tullut, hihkui Katiija minulle mesessä, että sulle ois täällä jotain. Pian selvisikin, että Katiija itse oli salainen vaihtoparini, jolla oli pahoja ongelmia salaisuuden pidossa :D Vaihtohan loppuu vasta tämän kuun lopussa, mutta Katiija päätti lahjoa minua heti jotta ei joutuisi mahdottoman kauan salailemaan :D. Saman päivän aikana siis päädyin Katiijan luokse teelle ja neulomaan ja sain ihanat sukkani. Jotka tosiaan istuvat kuin mittojen kanssa minulle suunnitellut - paitsi että nehän on! Katiija suunnitteli ihan minulle omat sukat, joihin tuskin tulee ohjetta kenenkään muun saataville. Nämä on siis uniikit vain minulle.
Sukkia hakiessani sain myös Luurigorun ja mukana ehdotuksen, että jos teet siitä vaikka kaulakorun. Niin mie teenkin! Sekin on ihana ja punanen! Iso iso kiitos ja halaus Katiija kaikista ihanista lahjoista!



Kuvaus ei tietenkään meinannut onnistua ilman avustajia.

Isoilla puikoilla

HAHTUVATOSSUT
Ohje: Kangaskasalta
Oltiin reilu sitten viikko sitten ystävän mökillä pelailemassa, mukana myös toinen ystäväperhe ja heidän koirat. Viikonloppu meni mukavasti lautapelaillessa upeissa maisemissa Päijänteen saaressa. Koska mökki on samaa tasoa kuin oman sukuni rakas mökki, tiesin varustatua lämpimillä tossuilla. Neuloin kiireessä tossut Kauhavan kangasaitan hahtuvasta itselleni ja miehelle. Käytin koneessa 60 asteen pesussa muovipussit sisällä ja koneesta tuli armottoman pieniä myttyjä. Omat sain muokattua kohtuullisen kivasti sopiviksi, jäivät mökkireissun jälkeen kotitossuiksi. Miehen tossut on vähän liika pienet, niissä sai todella käyttää voimaa venytyksessä. Omani tein ohjeen mukaan, pituus ennen kärkikavannuksia 25cm ja kavennukset joka kerros puikon lopussa. Miehen tossuissa oli 4 silmukkaa enemmän (12 puikollansa), 4 kerrosta korkeampi kantalappu ja mitta ennen kavennuksia 28 cm. Hahtuvaa kului pienempiin tossuihin 85 g ja isompiin 94g.
Niin ja kuvassa näkyvää toista miehen harmaata tossua venytettiin kyllä kuvan oton jälkeen, se vain esittää minkä kokoinen oli koneesta tultuaan.

LINA-lapaset (ravelrylinkki mun projektiin)
Inspiraation sain lapasiin Mewrilin Lina-lapasista.
Ohjeen palmikko siis on Lina-piposta, joita viime talvena tein melkoisella syötöllä.
Lanka on villatakista jäänyttä OnLine Linie Tessaa, sataprosenttista villaa.
Puikot oli kokoa 4mm ja silmukoita loin 36. Varteen ensin 1o kiertäen, 1n joustinta ja palmikon kierrot selän puoelle. Sitten sileää kämmeneen ja peukalokiilaa ja palmikkoa selkäpuolelle. 

Näiden lapasten teossa tosin tuli eteen suuri mysteeri. En vieläkään käsitä miten onnistuin samana päivänä tekemään kaksi lapasta samoilla puikoilla, samasta langasta, samalla silmukkamäärällä ja samoilla kerroslukemilla ja niissä oli pituuseroa 2cm ja toinen huomattavasti löysempi. Mulla ei IKINÄ ole käsialassa niin suurta eroa. Joten sitten aikani kiukuttuani ja ihmeteltyäni purin isomman lapasen ja myös pienemmän lapasen kärjen, tein siis ensimmäisen lapasen uudestaan ja toisen kärkeä vähän pidensin (kun tein sen ensimmäisen silmukkamäärillä, enkä mitoilla). Lopulta tulivat valmiiksi ja sain kauan kaivatut punaset lapaset rikkimenneiden tilalle.

Neulomuksia ja huonoja viiliksiä

My-so-called-kauluri



Lanka

Lanka on lahja kummitädin Sveitsin reissulta, kuvasta ehkä näkyykin että sisältö on ihkua, villaa, alpakkaa ja silkkiä. Kait. Mutta väri on ihana ja tuntu myös.
Ohjeena käytin vähän ristiin My so-called-scarf (rav) ja My so-called-pidge (rav)
Käytännössä silmukkamäärän vedin jostain hatun uumenista ja mallikerran huivista, mutta tein kaulurin ilman napinläpiä, neulos on tarpeeksi löysää että napit saa tungettua läpi mistä vaan.
Lankaa kului tasan 50 g eli yksi kerä. Toisesta taidan tehdä jonkun toisen langan kanssa pipon.
Puikot: 6,5 mm

Nää ois sit JALMARIT Katiijan ohjeella. Melkein. Mä en vissiin ihan jaksanu ajatella jossain kohtaa ja lukea ja ymmärtää lukemaani kun sooloilin vasemman sukan kantapään ihan mihin sattuu. Mies suostuu silti käyttää näitä vaikka oon sille jo pari iltaa itkeny kun meni pieleen. Ärrrrr! Varmasti teen uudet. Lankana Nalle colori jonka sain ihan näitä sukkia varten Katiijalta, puikot 2,5 mm ja puikoissa joku typerys joka ei osaa ajatella eikä lukea. Lankaa kului himppua vajaa 100 g ja jos mä jostain löytäsin ohjeen osaisin kertoa montako toistoa oli varressa, nyt heitän muistin perusteella että 6 ja kärjessä niin monta että miehen 42 kokoa olevat tassut mahtu sinne sisään.
Ja jos jollekin ei vielä tullut selväksi niin edelle mainittu typeryys on syynä niihin otsikossa kerrottuihin huonoihin viiliksiin. Nih!

Ompeluinspiraatio löydetty!

...ja hukattu taas. Siellä ois vielä kasaa jäljellä vaikka kolmannes karsittiin jo edellisen innostuksen vallitessa.


Tässä tuotos joka on odottanut kauan suunnitteluasteella. Uusi puikkopussi. Päällisen kukkakangas saatu viahdossa neulepussista, sisusta kirppikseltä ostettua lakanakangasta. Taskut niille puikoille ja koukuille mille tahdoin, lisäksi iso tasku puikkomittarille. Nauhat kotoa löydetyt puuvillakantit (?). Tästä mä tykkään. Nyt on omat paikat kaikille puikoille ja läppä peittää kunnolla kaikki eikä mikään pääse putoilemaan, ja taskut on sopivan korkuset. Malli siis omaa tuotekehittelyä eli oma pussi #2, korjattu ne jutut mitkä ekassa pussissani ärsyttää.

Näistä tuo vasemman puoleinen on uusi tuotos. Carcassonne-ukkotyyny. Tai mikä seuraaja se on. Mies pelaa sinisillä ja nyt hän sai kanssa omansa. Mallihan on piirretty itse, ruutupaperitaulukolla suurennettu pikselöidystä kuvasta. Tähän toiseen tein saumat sivukappaleeseen kainaloihin ja haaroihin, tuli paljon parempi.
Sininen ukko on ollu puolitekonen jo pitkään. About siitä kun punainen valmistui.
Miehelle ei tarvinnut sanoa mitään, sinä päivänä kun tyyny valmistui ja mies ekan kerran tuli olkkariin hän huomasi heti tyynyn ja totesi "mullakin on nyt tyyny". Tuo malli on muuten tosi mukava myös niskatyynynä, silleen että länttää niska kaverin jalkojen väliin :D