Lahjaksi saatuja

Tätä kirjoistusta olen suunnitellut pitkään. Olen esitellyt blogissa näinä vuosina useita tekemiäni lahjoja ja joitain saamianikin. Mutta suurin osa saamistani lahjoista ei ole saanut niille kuuluvaa arvoa, kaikissa lahjoissa lisääntyy tavaran arvoon niiden tunnearvo, joka on käsityönä tehdyissä minulla ainakin suurempi kuin ostetuissa. Lahjat on aina arvokkaita, mutta käsityönä tehdyissä lahjoissa on aina jotain erityistä, aikaa ja ajatuksia antajaltaan, vartavasten saajalleen tehtyä. 

Tämän kirjoituksen omistan yksinomaan käsitöille, muiden tekemille jotka olen saanut lahjaksi läheisiltäni.

Tilkkupeitto. kummitädiltäni. Lapsena omalla sängyllä kotona, seurannut niin oman ensimmäisen kämpän, oman asunnon johon muutin ensimmäisen työpaikan saatuani valmistumisen jälkeen, nyttemmin vierassängyllä. Leveyttä sopivasti 80cm sänkyyn peitoksi. Jämätilkut sain ja tein niistä pupun, missähän se lienee? Lapsena myös koulutuolini sai irtopäällisen samoista tilkuista kun sotkin kiinteän päällisen johonkin. Rakkaudella ommeltu, käsin tikattu. Nyt tytöilläni on myös saman tädin ompelemat tilkkupeitot. Voisinkin palata aiheeseen vielä myöhemmin ja kirjoittaa käsityölahjoista joita tytöt ovat saaneet.

Polvisukkia. äidin kummitädiltä. Saimme veljeni kanssa useammat sukat joululahjaksi häneltä ja mieheltään, aina tuli myös rasiallinen Pandan juhlapöydän konvehteja. Parhaiten muistan ilon polvisukista kun ätiti teki nilkkasukkia. Samana vuonna saimme veljeni kanssa pitkät pamikkosukat (nyt minulla molemmat, omani hieman pienet, veljeni sopivat ja hänelle aikaa sitten pieneksi jääneet), minä sain myöhemmin nämä toiset valkoiset, kysyin jopa mallineuleen näihin kuvassa näkyviin. Missähän enekin muistiinpanot ovat? 

Sukat. Äidin neulomat villasukat. Valkoista, harmaata, sinistä, punaista, raitaa, kestävät, lämpimät. Rakkaat. Kuvasta poissa, koska saapassukat oli juuri jemmassa. Uudemmat, violetti-punaiset mamman neulomat. Mamma on miehen isoäiti noin sukulaisuussuhteiltaan, mutta meidän kaikkien mamma ja sukittaa koko sukua rakkaudella. On ihanaa saada jonkun toisen neulomat sukat, ne kun lämmittää muutakin kuin jalkoja. Täysvillaiset, kasvivärhättyä lankaa muistaakseni, lämpöiset, ystävältä saatu vuosia sitten kun pidin seuraa hänen poikansa leikkauksen ajan sairaalalla.

Survin. Isin ja sedän käsialaa muistelen. Tarvitsin ensimmäiseen omaan asuntooni perunan ja puolukan survimen. Halusin tehdä sen itse. Mummolassa pyysin isältä ja sedältä apua aja materiaaleja ja välineitä. Sain muistaakseni hioa. Silloin harmitti, nyt naurattaa ja läikähtää lämpimästi sisällä. Rakkaudesta ne sen teki, rakkaudella.

Työalusta. Lapsena joululahjaksi saatu. Papalta joka kuoli viimevuoden lopussa. Pappa jäi etäiseksi, ei puhunut koskaan paljoa, oli huonokuuloinen eikä aina kuulolaitekaan päällä. Välillä kuitenkin intoutui puhumaan ja kertomaan juttuja joskus jopa lapsuudestaan, ne oli arvokkaita hetkiä. Nyt muistan papan aina kun askartelen tämän työalustan päällä. Veljeni sai myös omansa. Hänen omassaan oli kahvat. Sittemmin muistan sen täynnä kolvinpolttamia ja juotostinan läikkiä. Tarpeeseen tuli, molemmille.

Taimitasot. Isiltä. Katselin iskän luona heillä olevia jotka iskä oli vaimonsa pyynnöstä tehnyt ja esitin selkeän toiveen saada sinä vuonaa synttärilahja etuajssa ja taimitasojen muodossa. Näitä on neljä, kahdella ikkunalla kaksi tasoa, voi hyvin laittaa vaikka joskus kolme päällekäin ja yhdelle ikkunalle.huippuhyvät. Talvisin keittiössä on asetelma, keväisin pääsiäismuna-asetelma keittiössä kunnes tulee yrttejä, kodinhoitohuoneessa epämääräistä sälää kunnes taimikasvatukset valtaa alan.

Jotain muuta varmaan tulee mieleen heti kun lähetysnappia olen painanut. Lisään sitten. Ei kaikki ihanuudetvole kerralla esillä ja mielessä.

Mitä käsitöitä teille on tehty lahjaksi? Lukisin mielelläni myös blogikirjoituksia aiheesta. Jos kirjoitat, lisääthän kommenteihin linkin blogikirjoitukseesi.