Leivon leivon leipäsiä...

Lauantana iski leivontakuume minulle ja miehelle eikä lasten auttanut kuin seurata perässä. Hyvin se aika heilläkin kului maistellessa raaka-aineita ja valmiita tuotoksia, ihmetellessä koneita, sekoittaen ja kaulien.

Yhdellä uuninlämmityskerralla valmistui pitsaa iltaruuaksi ja pakkaseen, mysliä, mustikkapiirakka ja kahta erilaista näkkäriä. Pitsa ei ole mitään gurmeeta, mutta tavallista kotona tehtyä, jossa ammattilaisten mielestä liikaa täytettä, väärä malli ja liian paksu pohjakin. Ehkä sitä gurmeepitsaakin joku kerta kokeillaa.

Mysliä on tehty aiemminkin, vaikka useimmiten ostamme ämpärillisen Sysmän luomun kaura-hunajamysliä. Tämänkertaiseen hain määriä Lähiömutsilta. Sekaan päätyi kaura-, ja neljänviljan hiutaleita, vehnäleseitä, auringonkukansiemeniä, manteleita, saksanpähkinää, kookosöljyä ja hunajaa, rusinoita ja kuivattua omenaa. Hyvää tuli, ensikerralla pitää muistaa että vähempi paahtaminenkin riittää ja kuten purkista näkyy, annoskoko reippaasti isompi. Tätä uppoaa sitten turkkilaisen jugurtin ja pakastemarjojen kera aamu-,väli- ja iltapaloina. 

Mustikkapiirakan leipomisen mies perusteli sillä, että mustikoita on niin paljon pakastimessa. Totta, hyvä niitä on käyttää, en vastustanut ajatusta. Meidän suosikkipiirakka tulee mureasta pohjasta hiutaleisen kera ja kermaviilin kera tehdystä täytteestä. Tähän tapaan: Myllyn parhaan resepti. Meillä tosin heitetään taikinaan vaihdellen mukaan mitä hiutaleita käteen sattuu ja toisinaan leseitä myös.

Siemennäkkäriä olen tehnyt useasti Salamatkustaja -blogista löytyvällä ohjeella. Tänään meni sekaan auringonkukan-, kurpitsan-, seesamin-, ja unikonsiemeniä, tattarihiutaleita ja täysjyvävehnäjauhoja. Paistettua tuli taas vähän liian vähän koska näkkäristä ei tullut täydellisen rapea, reunat sai väriä, mutta keskeltä "nahkeaa". Liekö viimeksi paistettu ihan tavallisella lämmöllä eikä kieroilmalla? Syödyksi taatusti tulee kuitenkin.

Uusi testaus on Isyyspakkaus-blogista löydetty ruisnäkkäri (voin korvasin laiskasti öljyllä). Ohje on odottanut testaamista jo ilmestymisestään. Ah! Aivan ihanaa, vetelin jo ainakin kolme palaa tätä voin kera. Kaulien varmaan meni vähän pidempi aika kuin pastakoneella, lopputulokset vähän villimmän mallisia, mutta tykkään kaulia ja lopputulos niin kaiken työn arvoinen. Vinkkinä muille: tarkastakaa ennen leipomista, ettei ruisjauhot ole lähes loppuneet joulun karjalanpiirakoita leipoessa. Sain pussin pohjalta desin, mutta onneksi mies oli jo kaupassa Pajun kanssa ja sain päivitettyä ostoslista appsiin ruisjauhotkin ennen listan tyhjentymistä. Huonoa näkkäreissä on vain se, etteivät ne mahdu rasian, mutta luulen että ongelma on lyhytaikainen -niin nopeasti nämä tulevat rasiasta katoamaan. 

Mies leipoi piirakan ja pitsan, minä tein näkkärit ja myslin. Paju auttoi molempia, Tirppa hääräsi myös messissä mukana kissaesiliina päällä. Se paistoi joka ehti ja toinen pelasti palavat uunista kun toinen sylitteli Tirppaa.

Kaikki on enimmäkseen luomua. Mysli taitaa olla 100% luomua. Raaka-aineet ostettu joko ihan tavallisesta marketista tai Lahden ruokapiiri ry;n kautta (mistä tulikin mieleen, että pitää muistaa varata keväälle omat jakeluvuorot niin saa sopivat ajat varmemmin omille talkootunneille). Meillä toimii hurjan hyvin tuotteiden nouto. Naapurien kanssa muutenkin olemme hyvissä väleissä ja naapurista löytyy toinenkin ruokapiirin jäsen joten vuorottelemme hauissa sen mukaan kumpi pääsee paremmin hakemaan. Helpoimmillaan siis saan luomutuotteita tilaten netistä ja kotiin kannettuna.

Nyt syömään! Iltaruokana uunijuureksia ja ruokapiirin kautta hankitun (puolikkaan) poron ulkofileetä (ja ehkä vaikka ruisnäkkäriä kaveriksi, ihan vain siivu, tai pari).

Kymmenen silmukan peitto

Nurjalta puolen.

 Tässä ensimmäinen kyselty asia. Peitto on Ten Stitch Blanket  ja linkki vie Ravelryyn, josta ohje on saatavissa englanninkielisenä ilmaiseksi ladattavana.

Vihreä peitto on oikeasti viidentoista silmukan peitto (linkki Ravelryn projektiin).
Lanka: Aade Lõng Artistic eli vironvillaa
Puikot: näemmä 2,5 mm tikuttelin menemään, 15 cm sukkapuikoissa oli juuri sopivasti mittaa.
Kulutus: 225 g eli n. 890 metriä riitti vauvanpeittokokoon, eli ehkä arviolta n. 70 cm x 70cm. Vyyhti tehty lähes loppuun. Tilanne kun on se, että meni jo lahjaksi Tirpan kummien vauvalle. Puklaava vauva oli saanut peiton pyykkiin, jossa se oli hieman huopunut (Tuntui tehneen vaan hyvää tälle peitolle) ja unohdin mitkä ne mitat oli jotka otin joskus syksyllä leikkipuistoreissulla.
Yhdistämiskohdan tein kuten tässä projektissa. Eli nostin neulomatta viimeisen silmukan, poimin vasemmalle puikolle reunasilmukan viereisen silmukan yhdistettävästä reunasta ja neuloin sen ja aiemmin nostetun takareunoista yhteen. Puikon ensimmäiset silmukat nostin aina nurin neulomatta
Reunassa on ehkä viiden silmukan i-cord yhdistetty neuloessa.

Peitto "nurjalta"

Putki jäi päälle ja seuraava peitto hyppäsi puikoille pian ensimmäisen jälkeen. Sen verran kiva "aivot narikkaan" neule oli kyseessä ja langan liukuvärjäys koukutti.

Speksit on neulomistavaltaan samat kuin edellisessä  ja myös mallia lanka loppuun. Vaihtokohdassa arvoin kummasta päästä jatkan, ja kerän ulkoa aloittaen jatkui väri samana kuin edellisen kerän loppu joten siitä jatkoin. Mieluummin olisin aloittanu kerän sisältä, jolloin värien järjestys olisi ollut sama, jatkokohta vain tuli liian selkeäksi, en tykännyt.

Sama kahdellatoista silmukalla (Ravelry projekti)

Lanka: Midara Wool Jazz, olisikohan kummitäti ja äiti ehkä tai toinen tuonut nämä Latviasta tuliaisina? 200 g ja 700 m eli kaksi kerää alusta loppuun. Ja pätkä ruosteen väristä jämälankaa kun lanka loppui kolmen sivun reunustamisen jälkeen.

Puikot: 3 mm ruusupuiset Cubicksit, 15 cm sukkapuikot (joista yksi hukkui autoomme), reunuksessa 4 mm puikot, jotta ei reunus kinnaa niin pahasti.

Tähän malliin sopii mielestäni erityisen hyvin tälläinen puna-oranssi-ruskean kaltainen liukuvärjätty lanka pitkillä liukumilla ja useammalla kuin yhden värin sävyllä. Koska nyt on akuutti pula aivottomasta neuleesta, taidan mennä penkomaan lankalaatikkoa. Toimisikohan harmaa tai vaaleanpunainen vironvilla? Tämä punaruskea kun saattaa lupauksista huolimatta jäädä omaan käyttöön ja lupaustani neuloa vanhainkotiin sylipeitto, en kuitenkaan aio pettää.

Ja eihän tämä ollut eka kerta. Ensimmäinen saman sarjan peitto 2x kymmen silmukkaa ravelryssä ja blogissa vuodelta 2013.

Vuosi 2015

Vuosi sisälsi paljon. Koko vuoden aikana sain kirjoitettua blogiin yhden tekstin ja yhden luonnoksen (Lapsi 2015 -messuista). Nyt on ainakin intoa yrittää kirjoittaa paljon useammin. Kirjoituksessa on käytetty lapsistani nimeä Paju (2012 syntynyt esikoistyttöni) ja Tirppa (kuopuksemme 2014 syntynyt tytär) joita jatkossakin käytän blogissani. Kuvia lapsista tulee, mutta ei kasvokuvia, joista heidät voi tunnistaa. Ehkä näette siis tulevan vuoden aikana myös jotain näistä tapahtumista:

Vuoden aikana:

- Neuloin enemmän kuin edellisvuonna, mutta vähemmän kuin monena muuna.

- Laihdutin lankavarastoa edelliselle kymmenluvulle, olin maltillinen lankaostoksissa, mutta ilmeisesti aina joskus kiltti kun sain useammankin ihanan lahjan joka sisälsi lankaa.

- Yritin kovasti madaltaa korjattavien vaatteiden pinoa, korjasin mm. Läjän kumppari ja tarravikaisia kestovaippoja, mutta toisaalta kasvatimme samaista pinoa neljän hengen voimin niin, ettei se vajunut lopulta lainkaan. Ompeluaikaa käytin kuitenkin myös uusien juttujen ompeluun.

- Isännöimme toukokuussa 4H:n IFYE:tä eli kansainvälistä 4H-vaihtaria ja saimme myös pääsiäisenä kylään edllisvuoden vaihtarin. Haluaisitteko kuulla kokemuksistamme tällä saralla? Viime vuoden vaihtari oli minulle kai kuudes jonka isäntäperheenä toimin. (Kuvassa minä ja tämän keäsinen vaihtarimme lintutalolla Heinolassa)

- Meille saapui laatikkopyörä. Babboe City E on kulki kesällä pitkin Päijät-Hämettä. Kilometrejä kertyi satoja ja rakastin uutta perhekulkuneuvoani. Tästäkin kirjoittelen lisää sitten myöhemin. Ihan alkaa hymyilyttää kun tulee kesän muistot mieleen. Viimeinen reissu tehtiin tällä marraskuussa muistaakseni, kun haimme Tirpan kanssa Pajun kerhosta 1,5 kilometrin päästä kun olin satuttanut varpaani ja kävely teki kipeää. Pyörällä reissu sujui hetkessä vaikka vaatetta saikin olla reilusti.

- Saimme pihaan varaston ja leikkimökin rungon. Osallisuuteni näihin rakennuksiin oli kyllä pääasiassa lastenhoidollisella ja ruokahuollollisella puolella, varsinaisen rakennustyön kallistuessa pääasiassa miehen ja hänen isänsä harteilla hänen äitinsä aurttaen minua tai heitä miten kulloinkin tarvittiin. Kuvassa varaston runko ja laaduntarkastaja.

- Olen viettänyt monia iloisia ja myös niitä raivostuttavia hetkiä lasten kanssa kotona ja kaupungilla. Tirppa on kasvanut pienestä vauvanrääpiskästä ihastuttavaksi taaperoksi joka kävelee, maukuu kissan perään ja sanoitta selvittää milloin mitäkin asiaa. Pajusta on kasvanut hujauksessa iso puhelias ja toimelias tyttönen, joka osaa ja tekee jos tahtoo, mutta heittäytyy toisinaan vauvaksi. Toisinaan ilahduttaa ihanilla tarinoillaan ja oppimillaan taidoilla, toisinaan vihastuttaa käyttämällä taidokkaasti hyväkseen äidin heikoimpia lenkkejä. Lomailtukin on. Kuva on reisusta Korkeasaareen, mukana kuvassa olevien lisäksi mieheni ja äitini.

- Olen käyttänyt tuntikaupalla aikaa vapaaehtoisena kantoliinaohjaanana niin kotona kuin perhekerhoissa ja vapaamuotoisisa tapaamisissa ja muidenkin kotona. Tätä hommaa varten tuunasin myös kirppikseltä ostetun levyniveleisen 50cm nuken liinaharjoittelunukeksi. Parisen kiloa riisiä sisään (myös muoviosiin sukkahousupusseissa) ja harjoittelu on aidompaa.

- Olen perustanut yrityksen ja harjoitellut yrittäjyyttä, pitänyt kotikutsuja ja luonut materiaalia yritykselleni. Haaveillut tulevasta, pettynyt, toivonut, uskonut ja jatkan niitä kaikkia varmasti myös 2016. Suunnitelmia ja toiveita on, ensimmäisenä on suunnitelmissa käynti verotoimistossa kyselemässä ja oppimassa mm. maahantuonnista EU-maista ja niiden ulkopuolelta.

- Menetimme loppuvuodesta toisen kissamme, josta tuli suuri suru. Paju huutelee edelleen ulkoa usein molempia kissoja. Asumme pienen hiekkatien päässä ja sen perusteella mihin asti kyseinen kisu meitä seursi, ei sen reviiriin kuulunut ainuttakaan autotietä. Yöt se nukkui sisällä, kunnes eräs ilta ei tullutkaan kotiin, eikä ollut katuvana aamulla odottamassa, eikä ollut lukinnut itseään naapurin autotalliinkaan kuten kerran. Siinä vaiheessa minulta loppui lähes koko toivo. Vastuussa katoamisesta on luultavimmin lähimetsän ilves jollainen on viimetalvena nähty näillä nurkilla. Ja vuosi sitten samoihin aikoihin katosi kaksi kissaa lähinaapurustossa. En jaksa myöskään enää neuvoja pitää kissat sisällä. Ratkaisumme on tarkkaan harkittu puntaroiden niin oma ja kissan mielenterveys ja riskit ympäristössä. 

- Menetin viimeisen oman isovanhempani pappani kuoltua huikeassa 96 vuoden iässä. Hautajaisreissu vei koko perheen pohjoiseen (tästä voisin kirjottaa ainakin lapsiperhe matkustaa -näkökulmasta) ja lapsuuden mummolareissujen maisemiin ja muistoihin. Onnekseni saan vielä pitää miehen mammaa myös omanani. Meidän kaikkien mamma ilahduttaa meitä lasten syntymäpäivillä ja muissa juhlissa ja toisinaan muutoinkin saadessaan kyydin ja me vastavuoroisesti vierailemme hänellä aina sinne suunnalle mennessä. Kuvassa papallekin rakas näkymä jokivarresta, paikasta jossa venettä pidettiin ja josta pappa lähti kalaan tuhansia kertoja. Tuulimyllyt muuttivat maisemaan muutamia vuosia sitten.

Pääsiäismunia

Tein pitkään suunnitteelmiani pisenta-tyyppisellä koristelulla olevia pääsiäismunia lopulta hyvinkin nopealla harkinnalla. Välineet siis piti löytyä kotoa eikä mitään lähdetty hankkimaan kun lapset nukkuivat päiväunia ja mieskin oli lomapäivää viettämässä kotona niin ettei atrvinnut miettiä mitä jostoinen herää kesken homman.

Olin aiemmin puhaltanut munista tyhjiä kun teimme kinkkupiirakkaa (ja edellisenä päivänä tuli asia mieleen kun olin juuri rikkonut neljä munaa munakasta varten) ja lisäksi oli pari aiemmin epäonnistuneesti värjättyä munaa. 

Koska kotona ei olut mehiläisvahaa ja googlaus ehdotti kynttilävahaa korvaavaksi päädyin siihen. Työkaluna oli tikun päähän tökätty lasinnuppinen nuppineula ja kynttilä. Ja sitten hommiin. Pinterestistä ja googlen kuvahaulla hain ideoita kun pää löi tyhjää mitä kuvioihin tuli. Pinterestiin pinnailin taulun aiheesta http://pinterest.com/punanen/munia-ja-muuta/

Dippailin työkalua sulaan kynttilävahaan ja yritin tehdä kaunista jälkeä.

Tässä kuvassa näkyy työkalu hienosti. Seuraavaksi lillutin vahattuja munia värivedessä jossa oli vuosia sitn ostettuja kananmunavärejä nappi (aivan hyvin voisi käyttää ihan karkkivärejä, värisävyn perusteella niitä nuokin olivat) ja 2,5 dl vettä ja 2 rkl etikkaa. Lilluttelin munia ja kierittelun kunnes väri oli mielestäni hyvä. Osa kävi kahden värin kylvyssä. Jos jaksaisi ja ehtisi voisi tehdä aina välissä uusia kuvioita ja laittaa seuraavaksi tummempaa väriä päälle.

Lilluttelussa kannattaa välttää minien käsittelyä sormin, osa munista sai sormista rasvaa ja väri ei tarttunut kunnolla. 

Munat nostin kuivumaan sukkapuikkojen nokkaan. Kun olivat kunnolla kuivuneet (märistä osa väristä voi irrota, jos värjäys meni pieleen, voikin ne märkinä pestä vielä melko puhtaiksi tiskiaineen kanssa vaikka) kuumensin munaa kynttilän lämmössä ja pyyhin vahan pois paperilla. Se lähti paljon helpommin kuin kuvittelin ja samalla kiillotti munan pinnan. 

Oli todella ihanaa tehdä jotain kaikessa rauhassa hyvä tovi, sain nimittäin jatkaa hommaa vielä kun esikoinen heräsi, söi välipalan ja lähti iskän kanssa kaupungille ja aen jälkeen mummolaan yökylään ja nuorempi jatkoi uniaan. Lopuksi valitsin vielä oman suosikkini munista ja tein toisen lähes samanlaisen äitille pääsiäislahjaksi, hänellä on ihana pääsiäismunakokoelma josta osa otetaan aina esille pääsiäisenä. Rakastin jo lapsena niiden katselua. Kummitätini, äitin sisko, on tehnyt niistä monet. Unohdin ottaa kuvan kun haimme esikoisen mummolasta.

On ihan sellainen tunne, että näitä tulee lisää pitkin pääsiäisviikkoa aina kun munia tarvitaan raakoina johonkin.

Pöksyttää

Villahousuja tarvitsee talvella. Ja kestovaippaillessa myös erityisesti. Itsellekin pitäisi tehdä. Lokakuussa hirmuisessa neuleinnostuksessa tippunut puikoilta villahousut välihousuiksi esikoiselle ja pienet pitkälahkeiset odottamaan pientä vaippailijaa.

Esikoiselle halusin "pitkäikäiset" eli mahdollisimman pitkään sopivat villahousut ja siihen kuvaukseen sopi täydellisesti Ulla-neuleessa julkaistu Vilsongit-ohje.

VILSONGIT

Ohje: Vilsongit Ulla-Neuleesta (rav) Sirkku Siiskonen 

Lanka: Vanhoja Novitan Nallen yksiväristä ja jotain levotonta raitaa ja myös Rondo Nallea (tismalleen sama sävy kuin Novitan Nallessa) yht. 155 grammaa

Puikot: 3 mm

Koko: menee nyt 86-92 cm käyttävälle hyvin ja taatusti pitkään. Lahkeet pitää taittaa vielä eli uskoisin käyttöaikaa olevan 2-3 talvea 

Värityksestä tuli hurjempi kuin kuvittelin, mutta menettelee, ne on vaan välihousut ja sainpahan jämiä käytettyä. Kuvassa puuttuu vielä kuminauha vyötäröltä, mutta sekin on nyt laitettu ja käytössäkin ovat olleet.

Pienempien housujen ohjetta pohdin pidempään. Muutamia eri villahousuja on aiemmin tullut neulottua, mutta nyt on esikoisen kanssa yövaippaongelmissa innostuttu pitämään villahousuja yöhousuina ja halusin siksikin pitkälahkeiset. Toimivat myös kotona talviaikaan hyvin sisähousujen korvikkeena. Ajattelin, että kokeilen tällä kertaa jotain uutta ohjetta. 

TIUHTIKSET

Ohje: Tiuhtis-villahousut Kestovaippainfosta (rav) Petralt

Lanka: Patons Classic Wool 70 grammaa

Puikot: 3,5mm ja 4 mm

Koko: NB, 15 cm lahkeilla (josta 5 cm joustinta)

Tykkään mallista, nauhakujasta en ole varma vielä, katsoo miten käytännössä toimii. Nauhana on kolmen silmukan i-cord. Langan sain jokunen kuukausi sitten kun tein ystävän kanssa lankavaihtoa. Hänelle meni lähinnä sukkalankoja minun varastoista ja minä sain mm. tätä, hahtuvaa ja vähän muita vauvalle sopivia. Kummasti herätti heti neuleintoa "uudet" langat.

Nyt on valtaisa neuleinnostus menossa ja tässä kuussa on näiden lisäksi valmistunut myös kaksi kauluria, lapaset ja lisämittaa aiempaan takkiin, jonka Joku oli neulonut muuten hyvällä kasvunvaralla, mutta hihoista ja helmasta oli jäämässä jo pieneksi. Neuloin sitten lopun ruskean sinne lisäksi. Tai oikeastaan purin kaiken ruskean, vaihdoin reunoihin helmineuleen tilalle 1o 1n -joustimen ja neuloin lisämittaa helmaan myös vähän oranssilla. Nyt menee taatusti tämän talvea.

Hulda saa päälleen lunta toukokuussa

Ohje: Huldan takki top-down, Hulda Ullasta ja top-down versio Ravelryn projekteissa ja sekoitetaan joukkoon jonkin verran Snow in May-ohjetta

Lanka: Tämä, eli Sirdar Just Soya

Puikot: 3,5 mm

Kulutus: sen tunikan verran jonka purin

Mielipide: Rakastan! Lankaa ja sen väriä olen aina rakastanut. Tunikaa käytin aluksi, sitten lörpähti niin että rintojen muötoilut olivat vatsan tienoilla, ei kovin imartelevaa. Tässä näyttäisi toistaiseksi hyvälle malli ja lanka -yhdistelmalle. Mitä nyt ehkä tein liian pitkät hihat suhteessa kaula-aukon suuruuteen (eli valahtaa olat alas ja hihat pitkiksi) mutta jos ärsyttää niin puran vähän ja neulon takin pituuteen sitten nekin langat.

Ja kuten kuvasta näkyy, on tyttöselle tulossa seuraa piakkoin. Tässä myös osa syytä blogihiljaisuuteen. Osa syytä on puhtaasti ihan vain blogi-innon laantumista, osa sitä, etten ole oikein tiennyt jatkanko vai enkö ja jos niin millä linjalla. Taisin aiemminkin kirjoitella, että vaihtoehtoja on. Toisaalta kiinnostaa jatkaa blogin kirjoitusta, toisaalta ei. Kummitädin kanssa on puhuttu yhteisestä käsityöblogista jolloin käsityöasiat tulisi päiviteltyä sinne. Tavallaan nyt myös kotiäitinä on kiinnostuksen kohteita muuallakin ja olisi kiva kirjoitella kotielämästä, kantoliinoista, kestovaipoista ja taapero-jutuista ja pian myös taas vauva-arjesta. Mutta jatkaako niitä juttuja sitten täällä vai perustaa kokonaan uusi? Pohdin ja päädyn johonkin. Jossain vaiheessa.

Ja osa syystä blogihiljaisuuteen on ollut puhdas väsymys. Alkuraskaus yllätti raskaudellaan, ei samanlaista helppoa menoa kuin esikoisen kohdalla missään vaiheessa vaan järjetön väsymys jossa osa syynä oli kai monen sortin vitamiinin ja hivenaineiden puutos. Sitten aikaa vei kesätouhut, pihan laitto ja lomailu vaihtarimme seurassa myös. Ja sitten iski loppukolmannes ja uusi väsymys.

Täntä

Meillä asuu taapero joka rakastaa erityisesti oranssinkirjavaa kissaamme. Kissaa silitetään, halitaan, annetaan illalla pusu siinä missä meille vanhemmillekin, kissa halutaan syliin, ojennetaan kättäjotta kissa nuolisi sormet ja välillä otetaan sukat pois ja ojennetaan jalkoja kohti kissaa jotta varpaatkin pestäisiin ja sitten hihitetään. Minun kanssa myös huudetaan kissoja ovelta suureen ääneen nimeä venyttäen. Nyttemmin on jo opittu toisenkin kissan nimi sanomaan ja toiselle voi antaa nameja, mutta toinen ei ole niin innoissaan pienestä seuralaisesta, joten muut leikit jää. Kissoilta on myös opittu näyttämään häntä, korvat tassut ja muut tärkeät osat, vain sitä "pimmä" kohtaa yritetään hieman rajoittaa ettei kovin töki silmiä. Neiti Oranssi on myös toisinaan näyttänyt omaa peppua ja sanonut "täntä" josta sain idean tehdä lapselle hännän leikkeihin. 

Puikot 3,25 mm, luo kolme silmukkaa Red Heart Las Vegas color -langalla tai muulla vastaavalla pörröisellä hirvityksellä. Jaa silmukat kolmelle puikolle ja yhdistä pyöröneuleeksi, neulo puikon viimeinen silmukka etu ja takareunas oikein,muut silmukat oikein. Jatka kunnes puikoilla on yhteensä 12 silmukkaa, päättele aloituslanka tässä vaiheessa. Neulo sileää oikeaa pyörönä kunnes häntä on n. 40 cm tai haluamasi pituinen, kavenna 2o yht kunnes jäljellä on 3 s, vedä lanka loppujen silmukoiden läpi, päättele lanka ja laita roikkumaan taaperon tai leikki-ikäisen housunkauluksesta. Yhdestä kerästä tulee n. kolme häntää, menekki oli 17 g. 

Suuri ruokajulkaisu

 

Tästä se lähti. Naapurissa juhlittiin syksyllä 4 vuotissynttäreitä ja yksi vinkki lahjaa varten oli "keittiöleikit on yksiä suosikeista". Nämä olivat ensimmäisten joukossa. Lähtötohinassa unohdin kuvata paketin mutta näistä oli osa mukana ja lisäksi dominokeksejä ja pari supermakean näköistä kuppikakkua/muffinia. Ja kaikki oikean pienen leikkuulaudan päällä, mukana puinen veitsi. Osa jäi neiti Oranssin leikkeihin.

Ja sitten sain IDEAN. Mitä jos tekisinkin tytölle joulukalenterin? Sellaisen jossa jokaisesta luukusta tulisi lisää leikkiruokia. Ei varmaan kovin paljoa vielä asiasta ymmärtäisi, mutta olisipa perinne aloitettu. Muistattehan nappikalenterin  vuodelta 2010? Kummitätini teki minulle joulukalenterin kuten niin monena vuonna lapsuudessani ja kalenterin avaus oli yhtä ihanaa kuin aina silloinkin. Haluan antaa samanlaisia ihania muistoja lapselleni. Serkkuni muisteli samaisen tädin tekemiä kalentereita blogissaan kuun alussa. Muistan saaneeni kalenterista ainakin pakettikortinaskarteluun mallin, ohjeen ja materiaaleja (joulutontun mallinen) ja taisi samassa kalenterissa olla aattona (?) kynttilöiden koristeluun ohuita vahalevyjä joilla on monet kynttilät koristeltu ja vielä riittää :)

Sitten superlistaus ruokia ja linkkejä ohjeisiin. Ohjeet ovat englanniksi, joten jos neule- ja virkkausenglanti ei taivu niin Marjutin pienenpieni virkkaussanasto ja Marjutin neulesanasto ja Ulla-neuleen englanti-suomi neulesanasto auttavat alkuun. Kaikki ohjeet on löydetty Ravelryn hakua käyttämällä. Osassa kalenterin taskuista oli yksi isompi vihannes/hedelmä/muu ja osassa esim. muutama pieni sieni ja sieniä myös oli ainakin parissa luukussa. Ohjeen nimestä pääsee omiin projekteihini Ravelryyn ja (rav) kohdasta Ravelryyn ohjeen sivulle. Toinen linkki ohjeesta vie suoraan ohjeen alkuperäisille sivuille. 

Langat kaikissa poikkeuksetta villaisia tai villasekoitteisia jämälankoja yksin tai moninkertaisina . Koukku 3-3,5 mm ja puikot 3 mm työstä riippuen. Täytteenä vanuua. Ensin jämät kotoa ja sitten miehellä ostatettu Etolasta täytevanua.

 KUKKAKAALIT JA PARSAKAALIT

  Ohje:broccoli and cauliflower by Crochetqueen (rav)
 Ohjetta en kai ihan ymmärtänyt ja sooloilin hieman ja hieman enemmän. Mutta lopputulokset on ihan kivat.

 

KIRSIKAT

  Ohje: Cherry Knitting Pattern by Linda Dawkins (rav)

Nämä tulivat aatonaaton taskusta. Hirmuisessa kiireessä. Väri paljon tummempi luonnossa, mutta kun kuvaa keinovalossa puolen yön tienoilla niin ei saa kovin hyviä kuvia.

 

PÄÄRYNÄT

  Ohje: Pear Knitting Pattern by Linda Dawkins (rav)

Parin eri langan jämät päärynöiksi. Kokoero johtuu langan paksuudesta.

MANSIKAT
 Ohje: Strawberry Knitting Pattern by Linda Dawkins (rav)
Mansikka osuus tuosta ja kannat

Heirloom Strawberry by Sara Hills

(rav). Nyt tekisin varmaan suoraan Heirloom Strawberryn. 

OMENA
 Ohje:Apple Knitting Pattern by Linda Dawkins
(rav)
Taisin lisätä omenan kannan päässä pari silmukkaa ennen päättelyä. Susihuono kuva. Mutta ei vaan jaksa enää yrittää parempaa.

MANDARIINI / KLEMENTIINI / APPELSIINI
  Ohje: Orange by Carrie Federer (rav)
 Kannan kohdalla taisin soveltaa. Ohjeessa oli vain "ompele tähti päätyyn"

TOMAATIT
 Ohje: Tomato by Julia Kelly (rav)
Näitä tein muistaakseni yhteensä neljä. Osa muuttanut meiltä pois.

PAPRIKA 
 Ohje: Bell Pepper by Julia Kelly (rav)
Kiva paprika. Ikävä punainen jota on vaikea kuvata.

PIPARIT
 Ohje:Crocheted Gingerbread Man Cookie Pattern by Sarah Zimmerman
  (rav)
Vaaleampi piparimies ohjeella. Kukkapipariin ideaa jostain tähdestä ja muut soveltaen. Etenkin palaneen kohdalla puolustaudun olleeni aivotoiminnalta melko lähellä nollaa johtuen väsymyksestä. Vain pipariukot ehtivät aattoaamuksi taskuun. Muilla lahjottii sitten myöhemmin. Ja vielä mietin paria piparia lisää. Ei palaneita.

KANANMUNA
 Ohje: Fried Egg Cuffs by Regina Rioux (rav)
Keltuaiseen taisin tehdä lisäkerroksen. Niin ja ohjeessa oli rannekkeet tälläisillä koristeilla (!!!!) niin jätin jostain syystä ne ranneekkeet tekemättä...

BANAANI
 Ohje: Amigurumi Banana by Barbara Strasser (rav)
Keltainen loppui. Ei voi tehdä toista. Niin ja kannattaa tässä erityisesti lukea ohje kunnolla ja sisäistä että bl tarkoittaa back loop, eli silmukan takareunaan ja fl front loop, silmukan etureunaan. Ei tarvitse sit purkaa niinkuin joidenkin muiden.

TÄYTEKEKSIT 
 Ohje:Crochet Oreo Cookies by Harlean Greathouse  (rav)
Domino-kekseistä usempi on todennut "meinasin jo syödä kun näyttivät niin syötäville. Ja nämä oli todella koukuttavia, helppoja ja kiva ommella yhteen. Siksi niitä on tullutkin tehtyä yhteensä varmaan sellaisen koko paketillisen verran. Naapuriin kun meni myös.

SÄMPYLÄ JA TÄYTTEET
 Ohje:  Cheese Royale - Hamburger in Paris by DROPS design (rav)
Sämpylä yllä olevalla ohjella. Tosin vähän sooloilin värin vaihdon kohdalla. Tein kerroksen ruskealla beigen jälkeen ja sitten seuraava kerros vain silmukan takareunaan virkaten. Tavislinkin kautta voi vaihtaa myös ohjeen suomeksi.
Täytejuusto omasta piposta sooloillen ja salaattiohje lettuce leaf by Crochetqueen (rav) vähän muokattuna. En muista tarkemmin miten.

PIENET SIENET
  Ohje: mushroom! mushroom! by chloeheartsowls (rav)
Ohje vain Ravelrystä ladattavissa (ilmaiseksi). Näissä lähti vähän lapasesta. Tässä kun ei näy ne naapuriin menneet sienet. "Jos vielä yhden, vaikka varsi tuosta ja lakki tuosta" ja sitten kylässä ollut ystävä vielä ehdotti kärpässientä. Pakkohan sekin oli tehdä.

VALKOSIPULI
 Ohje: Garlic by Julia Kelly (rav)
Ohjeen mukaisesti. Sipulin ohje vielä pitää etsiä ja tehdä.

PORKKANAT
 Ohje: Heirloom Carrot by Sara Hills (rav)
Vihreät langat olivat hukassa joten kannat on mitä on. Pienempi sovellettu vähemmilla silmukoilla ja kerroksilla. Vasemmanpuoleinen eri lankaa, meni naapuriin. Se lanka loppui, joten onneksi päätin tehdä tytölle oranssin pöllöpipon johon piti värjätä lankaa oranssiksi.7

Noin. Siinä ne kaikki. Muistakaa kommentoida jos joku linkki ei toimi. Ja muutenkin ilahdun kommenteistanne.

Niin ja kertokaa minulle valmiiksi ensivuotta varten millaisia joulukalentereita te olette saaneet tai tehneet. Ei tarvitsisi ehkä ensivuonna sitten aatonaattona vielä virkata ja värkätä viimeiseen taskuun täytettä.

Piparijäätelöä

Teimme jouluaatolle jälkiruuaksi piparijäätelöä. Kävi kuitenkin niin että aterian jälkeen olimme melkoisen täynnä ruuasta ja kellokin oli sen verran paljon että päätimme siirtää jälkiruuan iltaan ja siirtyä lapsen kanssa tutkimaan mitä ihmettä oli yön aikana ilmestynyt kuusen alle. Jäätelö lopulta maistettiin vasta joulupäivän iltana kun palasimme isäni luota takaisin kotiin. Aaton siis vietimme oman peheen kesken kotona. Tarjottavaa riitti myös Tapaninpäivän iltaan äidilleni ja eilen syötiin tuo loppu lautapelin ohessa. Neiti Oranssikin sai maistiaisensa Tapanina ja tykkäsi. Jäätelö tehtiin Philipsin jäätelökoneella jonka saimme toiveemme mukaan häälahjaksi sukulaisilta viisi vuotta sitten. Koneella tulee kerralla n. litra jäätelöä. Jäätelöä olemme tehneet kausittain. Miehelle parasta on se, että saa ihan mitä vain vähälaktoosista jäätelöä eikä tarvitse kaupassa harmitella kun aina uuden kivan maun kohdalla taas joutuu toteamaan "ei sovi mulle". Minä tykkään lisäksi myös siitä, että tietää tasan tarkkaan Mistä aineita jäätelö on tehty. Suosittelen jäätelökonetta siis ruokarajoitteisille oli kyse siis fyysisetä tai henkisestä sortista. 

PIPARIJÄÄTELÖ

Jauhettua neilikkaa, inkivääriä, kanelia ja kardemummaa n. 2 maustemittaa tai puoli teelusikan mittaa kutakin. 

1 dl tummaa siirappia

2 dl vispikermaa

2 1/4 dl maitoa

2 munan keltuaista

Piparimuruja

Kiehauta pikaisesti siirappi ja mausteet. Jätä jäähtymään. Vatkaa kerma. Vatkaa munankeltuaiset jäähtyneen siirapin kanssa vaahoksi. Sekoita maito ja kermavaahto edellisiin. Jäädytä jäätelökoneessa ohjeen mukaan tai pakastimessa vatkaten koneella massaa aina välillä kunnes lopputulos on jäätelömäistä. Sekoita piparimurut joko jäätymisen loppuvaiheessa tai kun siirrät jäätelön tekoastiasta rasiaan tai tarjoilukulhoon. 

Maidon ja kerman voi korvata vastaavilla omaan ruokavalioon sopivilla tuotteilla.

Miten teette kananmunattoman jäätelön? 

Suosikkejamme tämän lisäksi on olleet myös puolukka-, mustikka-, ananas- ja minttudominojäätelöt. Äiti kehui myös kahvijäätelöä joskus, meidän tekemää, mutta en edes maistanut eikä mies kun emme kahvista pidä. Ohjeita voin jakaa jos kiinnostaa. Olisi hyvä syy tehdä "kun pitää tarkistaa että tulee laitettua oikein blogiin".

 Nyt suklaan, pipareiden, neuleen, miehen ja tv:n seuraan. Huom. ei tärkeysjärjestyksessä.

Nyt ei lähipiirin päitä palele

Kummitädille kuvasta päätellen ainakin kaksi vuotta sitten (Ravelry paljasti että 2010 jo)

Kareliaa kummitädille

Malli: Karelia Katja Kvintukselta, Ullasta. Ravelryssä

Lanka: veikkaisin Lana Gatto Nuovo Irlandaa, mutta en ole varma. Tää pipo on huonosti edustettuna mun neuledokumentoissa. 

Puikot: 5 mm

 Äitille tänä talvena:

Kaava: Oma vanha kypäränalusmyssy muokattuna oman ja äitin pään mukaan.

Kangas: Merinovillaneulos Sampsukalta.

Ompelu saumurilla. 

Testataan tosikäytössa talven tulevilla hiihtolenkeillä.

Kaava: Ottobren nettisivuilta, sama kuin tässä viimevuotisessa

Kangas: Merinovillaneulos Sampsukalta.

Ompelu saumurilla ja viimeistelyä ompelukoneella.

Käytössä usein. Välikausihaalari on oranssi ja talvihaalari ruskea. Sopii molempiin. Kiva kun kauppareissuilla on muuta kuin peruskypärä päässä jos ei kaikkea pikkuvisiitillä riisuta.

Ja lapsen kuvien suhteen olen tehnyt nyt päätöksen että Neiti Oranssi ei jatkossa kasvokuvilla esiiny blogissa. Sukulaisille lupaan jakaa (esimerkiksi juuri sinulle kummitätini) kuvia jatkossa netissä kutsulla /salasanalla avautuvassa paikassa. Päällä muuten neidillä takki jonka varmaan jossain vaiheessa tarkemmin esittelen. Totean nyt vain että Teetee Sara -lanka on ihanaa pehmoista merinoa ja helppo neuloa ja värit on ihania ja se on myös helppoa purkaa eikä ota osumaa purkamisesta ja neulomisesta uudelleen.

 

Karviaispipo

Malli: Gooseberryhat (ravelrylinkki)

Lanka: Novita Suvi 30 grammaa

Puikot: 3,5 mm

72 silmukalla, 15 kerrosta ennen kavennuksia. Neuloin jo lisäkerroksia (poimin silmukat alareunan rullan alta ja neuloin sileää, alareuna rullautuu, ei näytä yhtään hullummalle ja auttoi) kun tuntui ettei tule tarpeeksi korville. Tätä pidetään nykyisin välillä sisälläkin kun on neidistä niin kiva pukea itse päähän.

 

PÖLLÖ PÄÄHÄN

 Ohje: Owl hat from newborn to adult (ravelryssä) ja Repeat crafter me -blogissa

Hämärä mielikuva että käytin toistakin ohjetta pohjana. Mutta ulkonäkö ehdottomasti tuolta.

Lanka: Kaksinkertaista, toisena Pirtin kehräämön karstalankaa ja toisena itse tätä projektia varten värjättyä samanvahvuista ja oloista kaksisäikeistä täyttä huopuvaa villaa. Käytettyä mallitilkun perään pesukoneessa kutistumassa aavistuksen. Yhteensä 73 grammaa. Ja lisäksi jämälankoja koristuksiin.

Koukku: 5 mm

 Vuoritettu Sampsukan merinovillainterlockilla ja nauhat Teetee Saraa, eivät kutita. Loistava pakkaskelin päähine. Pitää kohtuuhyvin tuulen, suojaa vähän poskiakin ja on lämmin. Pysyy myös kantoliinaillessa päässä nauhojen ansiosta. Sen jälkeen kun saman liinareissun aikana kysyin vastaantulijalta ensin laittamaan pipon likan päähän ja sitten vielä vajaata kilometriä myöhemmin bussipysäkiltä seisseiltä tytöiltä samaa, en ole lähteny lapsi selässä reissuun jos pipo ei kiinnity leuan alle.

Ja kirjaston leikkihuoneen tutulle joulukuun markkinapäivältä. Jos löysit tänne niin miehän lupasin blogata tän pipon ja linkin ohjeeseen ennen joulua :) Ja se suomi-englanti virkkaussanasto löytyy Marjutilta täältä.

Olen kai tehnyt liikaa päähineitä suhteessa blogaustahtiin, koska niitä riittää vielä seuraavaankin. Ei hatuta kuitenkaan. Ei myöskään Tyrnifarmareilla. Jos sua hatuttaa niin katso lisää vinkkejä sieltä. Hullu hatuntekijä on ollut vauhdissa.