torstai 25. helmikuuta 2016

Nurmilintu lumisateessa


Kissaa suunnittelin vaan poni kuulemma tuli. Sittemmin hän on menettänyt häntänsä ja toisen korvan. Vaan ratsastaa voi yhä. Sai lainaan uuden huivin kuvauksen ajaksi.


Joka katajaan kurkottaa, se kuuseen kapsahtaa. Vain miten päin se meni.
Nurmilintu lumella

Nurmilintu valmistui lopulta hyvin hitaasti kuvausvalmiiksi. Neulontavalmis se on ollut ainakin kuukauden ennen kuin sain aikaiseksi pingottaa sen. Pingotuksessa olisi vielä harjoiteltavaa tai uusien pingotusvälineiden kaipuuta kuten kuvasta näkyy. Kuva on ylivalottunut hangella, vaan värit näkyy aika selvästi tässä ja melkolailla oikeina sävyinä. Pingotuksen purkamisessa oli myös draamaa kun neula pisti Pajua. Työllistin hänet poimimaan neulat irti, halusin siis pois jaloista ja arvasin, että tehtävä olisi mieluinen kun on päivän verran kielletty työhuoneessa koskemasta pingotuksessa olevaan huiviin. Kiitos innokkaan avun, sain huivin kassiin illaksi neuletapaamiseen ja langanpäät pääteltyä siellä.

Kuten viimeviestistä selviää, tämä kulutti 74 gramman edestä Kamenan jämiä 4 mm puikoilla. Ohje Heidi Alanderin Nurmilintu ja Ravelrystä löytyy sekä ohje, että projektini tiedot. Aiempaan postaukseen viitaten, tossuissa ei edelleenkään ole nahkapohjia vaan hiihdän vanhoilla rikkinäisillä ja kintaat on koukuttu valmiiksi ja postitettu saajalleen. Mahdoinko muistaa kuvata valmiina?

Taidan tykätä Nurmilinnusta. Uudelle vihreälle huiville olikin ollut jo pitkään paikka vapaana. Tarkemmin ottaen koko talven, kun aiemmin käytössäni ollut Pitsigootti siirtyi Pajun vaatekoriin koska se sattui sopimaan hyvin talvitakkiin ja -haalariin ja sopivan kutittamaton kaulaan.

1 kommentti:

Marjut kirjoitti...

Kaunis huivi! Joskus olen miettinyt tämän neulomista, mutta pitäisi tehdä lahjaksi, koska itsellä ei ole nyt tarvetta.