perjantai 29. tammikuuta 2010

Punasta kaikkialla!

Seliseliä alkuun: en oo saanu kuvattua kun pitkän tauon jälkeen olin töissä ja aamulla ennen töihin menoa en ehtiny kuvata vaikka aurinko ois suonu suotuista valoaan ja illalla se valo taas oli kadonnu. Olin tuurailemassa Lankakaupassa. Ihana ja vain vähän rankka viikko. Vielä ei oo ainakaan menny koko palkka takas kaupan kassaan vaikka sellaisia joku onkin jo epäillyt lähipiiristäni.

Ystäväni Katiija muisti minua eräältä matkalta tälläisillä ihanuuksilla. Nää ottaa aikaa neuloo ittelle sukat (parit muut sukat pois alta eka) ja niille täydellisesti sopivaa mallia. Nää värit on aivat upeat!
Mie voitin koukuttajan blogiarvonnassa jokunen aika sitten. Pienen postin vaihdon seurauksena selvisi, että asumme 100 m päässä toisistamme. Näin ne piirit pienenee :D Viimeisessä Trion neuletapaamisessa sain sitten ihanan paketin joka tietenkin piti avata siellä ennen kuvaamista. Mutta mä voin kertoa miltä se näytti; houkuttelevalta, kauniita, ekologiselta, siinä oli sanomalehteä ja punaista pehmoista villalankaa, neulehenkiseltä, ja toooosi houkuttelevalta. Mie sit avasin ja sieltä tuli tälläinen ihana punainen kauluri lämmittää mua näillä pakkasilla. Mä oon ihastunu malliin jo aikaa sit ja Primaveraa (kaksinkertaisena) oon hipeltäny niin kauan kun meidän lankakaupassa sitä on ollu, ja tietty just tota kaunista tummaa punasta. Ei ois paremmin voinu lahja osua! Ja napitkin on niin kauniit! Tää on korvannu vanhan ohuen kaulurin näillä pakkasilla, lämmittää tosi ihanasti eikä taatusti kutita. Huomenna voin näyttää sit miten yritin tätä ensin kuvata, kunnes luovutin ja otin kurren malliksi.
Ellin ryöstöyrityksistä huolimatta koukuttaja sai paketoitua myös näille kateille lahjan mukaan. Näissä on kissanminttua. Mun epäilyistä huolimatta kissat ei täysin seonneet siitä (tai en oo vieläkään varma Hirmun kohdalla, että osaisinko erottaa riehumista kissanmintturiehumisesta), ne vain rakastivat leluja. Leluja puskettiin ja nuoltiin, niille kehrättiin ja niitä halittiin ja heiteltiin. Onneksi olin viksu kun annoin lelut, koska sittemmin leluista on nähty vain vilauksia. Ne on niinkuin näiden muutkin lelut, asuvat tuntemattomassa paikassa voidakseen aina satunnaisin ajoin piipahtaa ihmisten ilmoilla.



Nää on NE kirjoneulelapaset. Mun ekat, kiitos Katiija opetuksesta! Mun kirjoneulekammo on karkotettu ja himo alkaa asettua taloksi. Mallinan on simppeli Haaviston malli nro 6, Kotka
Lanka on Gjestalin Maijaa kahdessa värissä. Puikot oli resorissa 2,75 mm ja kuvio-osassa 3 mm. Ravelryyn sain kuvat syötettyä "jo" eilen. Nää siis valmistui samassa tapaamisessa jossa sain lahjani, eli reilu viikko sitten torstaina. Ovat olleet noiden alpakkaisten vuorilapasten kanssa käytössä siitä asti kun valmistuivat. Sanoinko jo et tykkään näistä TOOOSI paljon!
Kesken on yhä Coffee Tunic, parit lapaset lapsille, sukkaa serkun tytöille, takkia veljenpojalle sekä omalle äitille ja vähän muutakin ehkä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Meinasin tulla hihittelemään, että ihanko ite teit vai, mutta ei se vinoilu nyt enää niin nokkelalta tuntunutkaan, kun siitä oli jo aikaisemmin puhetta. Joka tapauksessa kommeet tumput. Ei mun hermoilla vaan tehdä noin paljon tarkkaavaisuutta vaativia neuleita.

Kissakuvasarjalle sitten tirskahtelin enemmänkin. Meillä meno on suunnilleen samanlaista, mutta johonkin kohtaan osuu lisäksi se väkivaltainen sekopäävaihe, jolloin kannattaa pitää tietty turvaväli Ellin hampaisiin ja kynsiin.

Maj kirjoitti...

Hienot lapaset. Ja hitsi kun piti lähteä googlettamaan, että mikä ihmeen kahvitunika... Sekin tais nyt mennä "to do"-listalle, joka on ennestäänkin jo pitkä...