Satunnaista aktiivisuutta

Mie vähän värjäilin. Lanka on seiskaveikkaa, ennen harmaata. Nyt lanka on jo puikoilla, koeneulon erästä ohjetta. Neulejälki on ihan hassua.

Villatopsi on Novitan hahtuvaista, vaalean violettia alkujaa. Se ei ollut ihan mun väriä joten se sitten sai samalla kylvyn. Oli muuten eka villanvärjäyskokeilu ja en ainakaan toivottoman paljoa sitä huovuttanut. Näistä kuullaan myöhemmin.

Nämä on sitten tulosta pahasta helmimaniasta yhdistettynä lautapeliriippuvuuteen. Lautapelejä pelatessa isolla sakilla menee helposti juomalasit sekaisin kun niitä siirrellään pelin tieltä. vaan eipä mene enää. Voi vaikka dementikot valita pelivärin lasiin niin muistaa sitten mikä on omaa :D. Renkulat väänsin liimapuikon ympärille hopeoidusta kuparilangasta ja sitten pistelin helmet ja korupiikin rinkulaan ja taivutin päät. Mie tykkään näistä <3>

Tädin kanssa tuli viimeviikolla shoppailtua. Eräästä korttitelineesti löytyi aivan ihana muumukortti ja siitä tuli eräs bloggaava neuloja, ystäväni, mieleen. Arvatkaa kuka!

Tein sitten yhteensopivat kehykset kun inspiraatio iski. Ikean kehykset, askarteluvärejä ja nappeja ja liimaa. Tekis mieli pitää ittellä, mutta kun on niin ystäväni näköinen niin tuolla tämä sitten odottelee emalikattilassa pääsyä uudelle omistajalleen.

Ja olen mie neulonutkin. Sairastuin pahansorttiliseen Lina-maniaan.

Tein ensin punaisen itselleni Cervinia Super Taj Mahalista, aivan ihanaa lankaa (8 % kasmiria, 22% silkkiä ja loput merinoa). Veljen vaimo näki keskeneräisen pipon ja esitti toiveen samanlaisesta. Väritoive oli luonnonvalkoinen ja lisätoiveena jotain joka pitää tuulen vähän paremmin korvista poissa. Tein sitten pienen vuorisovelluksen pienemmilla puikoilla 101n joustinta nurjalle. Lanka on siinäkin luksusta  Sublime Cashmere Merino Silk DK:ta. Kun kerran menin Lina-maniasta mainitsemaan #neulonnalla, eräs ystäväni kainosti ilmaisi toiveen piposta. Kun kerran mania oli pahimmillaan ja mieleen tuli pehmeä Scholler+Stahlin Merino Mix lankakaupan alekorista oli tuloksena 3. Lina ja värinä suklaajätskin ruskea. Kun en kerran suutani osaa pitää kiinni, löysin vielä yhden pipoa tarvitsevan ystävän ja loput Taj Mahalista muodostuivat myös pipoksi. Viimeinen pipo kulki työnimellä Ihana Tekosyy. Olisi periaatteessa pitänyt jo muuta neuloa, vaan en millään raatsinut kun oli niin ihana neuloa (vieläkin) Linaa ihanasta langasta. Kaikissa oli ohjeenmukaiset 4mm puikot ja 120s. Lankaa meni kaikkiin reilut kerät, punaista jäi kahdesta vielä nöttönen.

Nyt neulomaan kokeiluohjetta ja sinisenkirjavaa lankaa telkkarin ääreen. Tai sitten kerään hermojeni palaset, puran erään mustan pipon alun kolmatta kertaa ja aloitan sen uudelleen. Vinkkinä muille; patentti neule tarvitsee monia muita neuleita PALJON vähemmän silmukoita ja pienemmät puikot. Linojen jälkeen ei millään mahtunut päähän että 100s ja 3,5mm puikot ja  saman vahvuinen lanka kuin edellisissä voisi mitenkään olla liikaa. Oli se.