Tämä oli se työnimellä "saa nähdä mitä tästä tulee" tai "wannabeepeitto". Kokoa tuli lopulta 68x56 cm. Painoa 364g. Tästähän kerroin jo aiemmin. Malli tuli jotenkin vain mieleen, ajattelin että nuo värit toimisivat yhteen tilkkupeitossa ja koska tilkkujen yhteen ompelu ei huvittanut ja halusin tehdä niin ison kuin langoista saa, päädyin mökkitekniikkaan. Päihin lisäksi koukkusin muutaman ylimääräisen kerroksen ettei tule aivan neliötä peitosta. Lanka on sitä jo aiemmin mainittua mummilta perittyä Novitan Kisaa joka on kärsinyt melkoiset värjäysprosessit. Tämän sain valmiiksi (ja jopa pääteltyä, miettikää mikä määrä langan päitä, vähintään 2/väriraita) ja höyrytettyä jo viimeviikon puolella. Tämä bloggaus on vaan jäänyt. Peitto voi toimia sitten vaikka polvien lämmikkeenä, takapuolen alusena tai ihan minä vaan mihin kokonsa puolesta käy. Ehkä vielä laitan nurjalle puolelle jonkun kankaan. Ehkä en. Miestä kiusasin että siitä tuli sitten vauvan peiton kokonen, että seuraavaksi tarvitaan meille sitten se vauva tai muuten peitolle ei ole käyttöä.
Tekniikkanahan oli koukkuaminen eli tunisialainen virkkaus. Siitä on ollut juttua niin kesän Novitassa kuin 21.9. tuleessa Strömsössä (jonka voi viikon ajan katosa Ylen Areenasta ja ohjeet näkyy kai pidempäänkin Strömsön nettisivuilla). Itse innostuin Novitan ansiosta kun Novita vielä toi sitten kauppoihin sen "pyörökoukkuamiskoukun".
3 kommenttia:
Tosta tulee kyllä hienoa pintaa, mä haluan ehdottomasti kanssa kokeilla.
Itse koukkuan 20 x 20 cm neliötilkkuja, joista kokoan aikanaan peiton. Koukutut tilkut kuitenkin käpristyvät kuin koivun tuohi. Osaatko sanoa miten ne saa suoriksi?
Minä olen sekä peiton että patalapun kipristymisen kesyttänyt reunavirkkauksella ja höyryttämällä höyryraudalla. Luulen että kokoamalla tilkkupeiton tilkut vuorotellen erisuuntiin eli osa vaakaan ja osa pystyyn ja lopuksi reunaan virkkaus ja peiton höyrytyn niin saat peiton kesytettyä.
Lähetä kommentti