keskiviikko 3. syyskuuta 2008

Koukussa koukkuamiseen

Oletteko huomanneet että Novitalta on tullut uusia hauskannäköisiä välineitä? Koukkuamiskoukkuja vähän uudella mallilla. Perinteisen malliset ovat sellaisia pitkän puikon ja virkkuukoukun risteytyksiä, nämä uudet taas pyöröpuikon ja kahden koukun ristetytyksiä. Mie olin niitä jo odottanut kun sellaisten tulosta Novita-klubista luin. Ja tottahan piti heti ostaa kun näin. Ja heti alkaa kokeilla kun koukun sain langan lähelle. Aloin purkamaan murheenkryyniäni jotta saisin koukkuamislankaa lisää. 

Aluperin langat olivat tämän näköisiä. Novitan kisaa, luonnonvalkoista mummin varastoista ties miltä vuodelta. Helmiä sinänsä, mutta melkoisen karkeaa lankaa ja 100% villaa. En oikein tiennyt mitä tekisin.

Sitten niistä tuli hamsterikuussa 2007 tälläinen, oma malli, joka ei istunut millään, joten purin sen saman kevään aikana.

Sitten keksin että haluan langat vihreiksi ja sopivasti kesän kynnyksellä aloin opiskella kasvivärjäystä kirjaston kirjoista. Valitsin kasvit joista pitäisi saada ehkä kellanvihreää. Melkein onnistui. 

Keltaisiahan niistä tuli, ja beigeä yhdestä vyyhdistä ja ainoa tummahko heikosti vihertävä on ihan toista lankaa, alkujaan harmaata. En luovuttanut, vaan koska en keltaisille langoille käyttöä keksinyt otin kotona karkkivärit käyttöön ja sain langoista vihreitä. Tosin sävyt jotain ihan muuta kun halusin.


Tässä kuvassa ollaan tilanteessa jossa puolitekoinen neule (josta piti tulla slipoveri) oli marinoitunut kaapissa noin vuoden. Takapuoli joustinta, etupuoli ns. korinpohjapunosta?. En ollut enää yhtään varma että haluisin ko. langoista sliparin joten se jäi ufoksi ja lopulta purin sen. Tilkusta näkyy mitä olen nyt tekemässä. Koukuan hirsimökkitekniikalla peittoa ja tuo alotus oli vähän mitä oli, muhkurainen ja muuta, mutta en jaksanut purkaa. Nyt kappaleella on kokoa noin puoli metriä kanttiinsa, ainakin. Siitä ei siis tule patalappua tai istuialustaa. Siitä tulee ehkä tyynynpäällinen tai vauvanpeitto, ei riitä langat minun torkkupeittoon. Mie kerron mitä siitä tuli kun se on valmis. Mun murheenkryyni joka vihdoin alkaa näyttää siltä että langat ovat vihdoin löytäneet muodon jossa eivät näytä kammottavilta.


Tämmöistä se koukkuaminen on meillä.

Ei kommentteja: