Arkipäivää

Molemmat kissat ovat nykyisin ulkoilevia ja saalistakin tulee. Hirmullakin jopa joka on vasta kesän mittaan opetellut ulkoilua ja etenkin sitä "ihan kaikkea ei tarvitse pelätä" osiota ulkoilussa. Monsteri on kuitenkin toistaiseksi se joka todennäköisemmin saalista tuo. Välillä jopa luvatta iltapalapöytään. Tuossa eräänä iltana kuuli taas maukaisusta, ettei ole suu tyhjänä. Eväät tuotiin, olin kaksin tyttösen kanssa kotona ja kannoin lopulta Monsterin ruokapaikalle jossa hän tipautti eväät toiseen kuppiin ja alkoi tyhjentää toista kuppia ruuasta.

Mietin jo mitä ihmettä teen pikkujyrsijälle kun Hirmu tuli paikalle, nuuski hiirtä ja hyvällä halulla pisteli Monsterin tuomiset poskeensa. Tilanne meni jotenkin niin hienosti, että lopulta istuin itse hämmästyneenä keittiön lattialla nauramassa.
Eilenkin Monsteri toi eväitä, tällä kertaa söi ne itse jo tuulikaapissa ja sitten mentiin vaatimaan alkupalan jäljeen pääruokaa kuppien luo. Hirmun kotiintuloa saatiinkin odotella pidempää, vaikka yleensä tulee heti ensimmäisellä huudolla. Kodinhoitohuoneen ovesta huudellessa ihan taatusti kuulin läheltä maukaisun ja kulkusen kilinää, mutta kissaa ei näy missään eikä livahda jaloista sisälle. Ja sama toistui. Lopulta suuren ihmettelyn jälkeen paikallistin kissan pääni päälle, katoksen välikattoon. Sähkömieheltä oli katoksen valojen asennuksen jälkeen jääneet tikkaat pystyyn ja Hirmu oli hilpaissut tikkaita pitkin ylös. Mies sai hakea kisun alas...

Torstaina olin reissussa. Vierailin kummitädin mukana Heinolan neuletapaamisessa. Porukkaa oli reilusti ja juttu luisti. Kummitätini ansiosta ehdin sekä herkutella teellä, leivällä ja munkilla kuin myös neuloakin. Tyttönen hymyili muille neulojille hurmaavasti kuten tapoihinsa kuuluu.  

Etualalla oma neule, ihan tavalliset sukat lähetettäviksi Japaniin entiselle isäntäparillemme jotka vierailivat elokuussa meillä vuorostaan.