Rasvan kokkailua

Olen nyt jo useamman vuoden mennyt pääasiassa omatekoisilla käsi- ja vartalovoiteilla. Idea lähti eräältä keskustelufoorumilta ja halusta saada rasva, jossa ei ole mitään ylimääräistä. Pohjaksi valitsin shea- eli karitevoin. Siihen on hyvä sekoitella muita aineita tarpeen ja halun mukaan. Raaka-aineita on mukavasti saatavilla myös luomulaatuisina mikä on ainakin minulle aina plussaa. Raskausaikana rasvailin hyvillä mielin koko vatsan aina suihkun jälkeen omatekoisella rasvalla. Liekö rasvan vaikutusta vai oman ihon ominaisuuksia, mutta raskausarpia ei vatsaan tullut (takapuolessa kyllä on melkoiset venymisarvet teini-iän peruina).  Karitevoi myös on auttanut monia atooppisesta ihosta kärsiviä, mm. sukulaiselle mukaan pakattu rasia sai lapselta kiitosta siitä, ettei kirvele ja sitä saikin levittää ennemmin kuin muita rasvoja ja apuakin oli. Siihen satsiin käytin raakaa sheavoita, jossa on aika tymäkkä luontainen tuoksu, joka ei ollut minun eikä lapsen mieleen. Tuoksu kuitenkin lieveni ajan kanssa kun purkkia "tuuletti" eli piti kantta auki. Tuoksuöljytkin auttaisi peittämään, mutta niitä en halunnut käyttää. Näillä rasvoilla on myös rasvattu lasten peput tarpeen vaatiessa.

Mistä raaka-aineet saa? Raaka-aineet ensimmäiseen satsiin hankin Acoma Skincarelta kimppatilauksena. Postikulut on aika huikeat, mutta valikoima laaja ja edullinen, joten tilaus kannattaa siinä mielessä. Pulju on briteissä, joten vähän saa leikkiä valuuttamuuntimella, jotta pysyy tolkku tilauksessa. Saippupaja on kokeilematta, kerran oli tarkoitus tilata, vaan justiinsa heillä oli päässyt varasto loppumaan yhtä haluaamaani raaka-ainetta, joten vaihtui suunnitelmat. Heidän valikoimansa vaan on vailla vertaa Suomessa, joten taatusti seuraava tilaus raaka-aineista lähtee heille. Nam, mitä kaikkea sieltä saakaan! Uusimmassa satsissa käytin Flow-kosmetiikan sheavoita ja Punnitse ja Säästän valikoimista löytynyttä manteliöljyä. Tykkään hurjasti Elijah Sahil jojobaöljystä (joka on oikeasti nestemäinen vaha, eikä siksi tunnu iholla öljyiseltä ja on erityiskiva esim. kasvoihin), joka tällä kertaa oli päässyt loppumaan. Sitä onneksi myydään paikallisessa luontaistuotekaupassa edullisesti, joten pitää taas käydä hakemassa, myös Ekolo, johon tuotelinkkikin johtaa, myy sitä.

Laitan tähän vielä pari käyttämääni reseptiä, joita voi vapaasti parastaa (parantamisesta ja varastamisesta, mutta positiivinen sellainen, jäi sanavarastooni jostain koulutuksesta vuosia sitten).

2 dl karitevoita,
4tl kaakaovoita,

4 rkl aprikoosinsiemenöljyä
Tästä tuli omaan makuun liian öljyistä, joten uusimpaan satsiin tulikin:

200 g karitevoita,

3 rkl manteliöljyä

Vaikuttaa hyvälle!

2 dl karitevoita

100 g (n. 1 dl) mangonkivivoita

3 rkl jojobaöljyä
Ihana rasva, mutta mangonkivivoi pitää muistaa sulattaa kunnolla ettei lopputulos ole rakeinen.

2 dl karitevoita

1, 5 dl (100 g) aloevoita

6 rkl jojobaöljyä (eli pullo loppuun)

Oli hyvää, iso jojoban määrä ei ollut huono juttu. Pehmeää ja hyvää.

Ja kaverille tein pienen satsin huulirasvaa joka oli kuulemma myös erinomaista tuoreen tatuoinnin rasvaamiseen (purkitin metallirasiaan kun pienet lasipurkit oli hukassa).

2 rkl karitevoita

2 rkl kaakaovoita

1 tl jojobaöljyä

Kaakaovoi on kovaa ja sen sulamispiste melko korkea verrattuna esim. karitevoihin tai aloevoihin, joten jos haluaa pehmeästi levittyävää, ei se voi olla pääraaka-aineena. Käyttämieni aineiden lisäksi voi käyttää muitakin öljyjä esim. Kookosöljy, eteerisiä öljyjä muutaman tipan tai vaikka E-vitamiinia joka toimii myös säilöntäaineena. Vettä sen sijaan ei kannata lisätä tehdäkseen emulsiota. Vesi antaa kasvualustaa bakteereille ja joku kaunis päivä yllättävän pian voi voidepurkista kurkistaa homekasvusto. Itse levitän rasvan märälle iholle tai käytän käden voidetta otettuani hanan alla ja levitän märällä kädellä rasvan ihoon ja lopputulos on hyvin kosteutettu ja rasvakin tuntuu imeytyvän nopeammin. Pelkkä rasva säilyy paremmin. En osaa sanoa kuinka pitkään, aina on tullut käytettyä ennen kuin alkaa härskiintymään. Aina paremmin kun muistat kokatessa käyttää ehdottoman puhtaita astioita, purkittaa puhtaisiin purkkeihin ja parhaiten vielä jos käytät ottimena esim. puulastaa sormien sijaan (ja siis älä tee niinkuin minä teen vaan niinkuin minä sanon, minähän lääpin ihan sormin näitä purkeista). 

Ja mitä raaka-ainille tehdään? No yksinkertaisimmillaan sulatetaan kiinteät aineet, sekoitetaan nestemäiset ja purkitetaan, mutta itse tykkään vatkata ne. Vatkauksessa kun saa ilmakuplia sekoitukseen, volyymi kasvaa ja rasva on purkissa pehmeämpää, helpompi ottaa ja se on helpompi levittää.

Ensin karite- eli sheavoi ja/tai muut voit laitetaan teräskulhoon ja kulho kattilan päälle jossa on vettä. Eli toisin sanoen voit sulatetaan vesihauteessa. Teräskulho kestää kuumaa ja sopii myös vatkaukseen. Valmistukseen käytän ihan samoja keittiövälineitä kuin ruuanlaittoonkin, koska kaikki tähän asti käyttämäni raaka-aineet ovat elintarvikelaatuisia tai ainakin lähes. Karitevoitakin käytetään toisaalla paistorasvana siinä missä voita meillä. 

Kun voit ovat sulaneet kunnolla, tai jäljellä on vain pieniä kökköjä jotka sulavat lämpimään seokseen muita aineita mittaillessa, on aika ottaa kulho pois. Mittaa sekaan öljyt, myös eteerinen öljy jos sitä käytät. Laita rasvakulho nyt kylmään. Jotkut kuulemma jäähdyttävät seosta ensin jääkaapissa, minä kuitenkin vatkaan mieluiten jäähauteessa tai lumiastisassa (kuten ylimmässä kuvassa). Nyt pitikin pitää kiirettä rasvan teon suhteen kun samassa tahdissa kun rasva katosi viimeisestä purkista, sulivat myös lumet pihasta. Sain vielä onneksi kaavittua vadillisen lunta läjästä johon tippui katolta lumet talon pohjoiselle sivulle. Siinä jäähtyi kulho hyvin. Osa kuvista on kesäajalta, jolloin kulhossa oli jääpaloja. 

Vatkatessa ensin ei tunnu tapahtuvan mitään, vaan yhtäkkiä alkaakin neste muuttumaan hetkessä valkoiseksi ja kermavaahtomaiseksi. Viimeisimmällä kerralla osasin lopettaa vatkaamisen ajoissa, kun vaahto oli paksua, mutta ei jäähtynyt tönköksi. Pehmeä vaahto on helpompi lusikoida purkkeihin ja kopautella purkkeja pöytää vasten, jotta pahimmat ilmakuplat nousee pois.

Toisinaan tulee vähän vatkattua liian pitkään ja vaahto on jäähtynyt kunnolla ja jähmettynyt paksuksi, purkitus on silloin hankalampaa ja purkkiin jää melkein väkisin isohkojakin ilmataskuja. 

Valmiit rasvat purkeissa. Kuvissa esiintyy: isot muovipurkit Acomalta, pikkuiset värillisillä kansilla olevat lasipurkit Tigeristä, muut hillo yms. purkkeja. Joskus askartelin näihin vielä INCI:t eli raaka-aineluettelot ihan kahdella kielellä (suomeksi ja latinaksi, karitevoi on Butyrospermum parkii, muistan sen yhä ulkoa) kun annoin purkkeja lahjaksi. Omiin en viitsi. Lahjuksiin koen raaka-aineluettelon tärkeäksi, koska karitevoi tulee pähkinästä ja vakavasti pähkinöille allergiset saattavat saada siitä oireita.

Entäs jos ei ehdi tai jaksa tehdä itse?

Luonnonkosmetiikka *
Tutustu Suomen laajimpaan luonnonkosmetiikan valikoimaan, Hyvinvoinnin.fi -verkkokaupassa! (*Ostaessasi jotain tämän linkin kautta saan provikkaa ostoistasi ja autat minua rahoittamaan kotiäitiyttäni)

TSI Kalastuspeli

Kävimme eräässä perhekerhossa viime kesänä, jossa askarreltiin kalastuspeli. Onget narusta, tikusta ja magneetista (sopivia saa ainakin Biltemasta toimistotarvikehyllystä), järvi pahvista ja kalat myös, kaloihin klemmarit. Minusta idea oli mainio ja lapsikin tykkäsi. Järveä emme tehneet kun lapsen into riitti kaloihinkin hädin tuskin ja pyörällä A4:sta isomman arkin kuskaaminen olisi ollut haastavaa. 

Kun Tirppa lähti liikkeelle havaitsimme kalojen omgelman. Ne päättivät Tirpan suuhun jos Paju ei ollut vielä niitä ehtinyt leikkaamisinnostuksessa jalostaa uuteen muotoon. Halusin jotain taaperonkestävämpää. Kiitos taas kymmenennen kerran Pinterestin, löytyi idea ja ohjeita joista jalostuivat uudet kalat. Kuvassa näkyy alkuperäinenkin kalan malli vaaleanpunaisesta paperista.

Ompelin lapsille kaloja jämäkankaista. Kalat ovat syöneet klemmarit kun niitä oli kotona toisin kuin prikkoja joita monissa ohjeissa oli käytetty. Klemmarit on pään kohdalla ja pään rajaava ommellen kidusten kohdalla menee klemmarin yli, ompelin ne osin käsipyörää varovasti pyörittäen etten polkisi neulaa katki koneesta.

Kankaina on collegea, tuulikangasta, perus lakanakangastavja mitä sattuu, testarin vain että magneetti nappaa kankaan läpi kiinni klemmariin. Ompeleena joko tiheää suoraa tai tiuhaa siksakkia. Mallit piirretty käsin piirretyillä sabloonilla, pari erilaista. Pinnailin "Ompelu" -tauluuni sopivaa mallia etsiessä myös tämä matkaversion samasta pelistä. 

Nyt mietin, että pitäisi katsoa että kalat on kaikki selkeästi jotain väriä ja lisätä hommaan värinoppa. Säännöt voisi olla vaikka: kalasta kala siinä värissä jonka nopasta heität. Kerää kaikki värit. Tai ehkä kivointa olisi keksiä säännöt yhdessä lapsen kanssa jolloin meidänkin tahtova tapaus niihin helpommin sitoutuisi. "Omilla (s)äännöillä!" on usein toistuva lausahdus pelejä pelatessa. Soveltuvat myös hyvin kalastaja roolileikkiin, tai ruuanlaittoon nämä kalat. Meillä ne löytyvät vähintään yhtä usein kattilasta kuin sangostakin. Onkiminen on erinomaista hienomotoriikan harjoittelua lapsille. Puolitoistavuotiaskin yrittää jo innolla onkia ja irroittelee kaloja ongesta muiden apuna.

Eläimiä vessassa

Olen jo pitkään halunnut saada vessamme valkoisille seinille jotain. Siis jotain kivaa kuvaa, väriä, jotain ilmettä silkan valkoisen tyhjyyden sijaan. Sama ongelma on molemmissa vessoissa. Seinätarrasta puhuttin pitkään, etsittiinkin vaan mieluista ei löydetty ainkaan sillä kertaa, yritettiin metsästää halpaa valokuvatapettin Lidlistä vaan oltiin auttamatta myöhässä. Kunnes, Pinterestissä roikkuminen tuotti tulosta (linkki Sisustus-tauluuni) ja löytyi jotain joka miellytti tosissaan minun silmään ja arvelin miehenkin tykästyvän. Selvitin mikä teippi sopisi, monissa oli käytetty "masking tape" nimistä tuotetta, osassa Washi teippejä. Masking tape selvisi maalarinteipiksi, vaan sitä ei löytynyt mieluisessa värissä, joten päädyimme sähköteippiin. Sitten ostettiin teippi ja annettiin hautua (unohdettiin, ei ehditty jne). Viikonloppuna Paju meni mummille yökylään joten Tirpan päiväunien aikaan oli hyvä rauha ihmetellä yhdessä.

Valitsimme Pinterestistä kuvan (joku toinen olisi toki piirtänyt itse, mutta meillä ei siihen riitä mielikuvitus ja taito), naureskelimme idealle tehdä kokonainen varpusparvi lentämään pöntöstä kohti ikkunaa...

taistelimme Chromecastin kanssa saadaksemme kuvan telkkariin ja piirsin kuvan kaavapaperille sopivasti juuri oikeassa koossa...

tökin kulmiin reiät ja piirsin pisteet seinään ja piirtelin pisteestä-pisteeseen tehtävän viivoittimen kanssa seinään, sitten teippasin...

Ja sitten siistin tarkoituksella yli teipatut reunat ja kulmat mattoveitsellä ja viivoittimella siisteiksi ja ihailin lopputulosta. Tarkoitus oli tehdä ensin vain ikkunasta karkuun pyrkivä lintu. Sitten tuntuikin peräseinä tyhjälle ja aloimme hakea toista lintua kaveriksi. Vaan silmiin sattui kissa ja idea linnun pyydystämistä suunnittelevasta kissasta mieheltä. 

Sopiva kuvakin löytyi pohjaksi, siihen piireeltiin lisää viivoja ja korjailtiin vanhoja sekä käännettiin peilikuvaksi. Ja toistetiin sama prosessi muuten kuin linnullakin seiniinpiirtelyineen ja teippeineen.

Tirpan herätessä päikkäreiltä tämä tunnistettiin heti "mau!". Kun Paju tuli kotiin saimme moitteita seinään piirtämisestä ilman lupaa. Seuraavaksi kuulemma pitää tehdä hänen kanssaa toiseen vessaan Pikku Myy, kissa, Muumimamma ja Peppi Pitkätossu, että hänkin pääsee piirtämään ja teippaamaan seinään. Siinä olisikin haastetta. Jos nyt hetkeksi keskitytään ihailemaan näitä ja mietitään rauhassa mitä toiseen vessaan keksitään. Tai jos vaikka laitettaisi ensin ikkunoihin listat.

Lahjaksi saatuja

Tätä kirjoistusta olen suunnitellut pitkään. Olen esitellyt blogissa näinä vuosina useita tekemiäni lahjoja ja joitain saamianikin. Mutta suurin osa saamistani lahjoista ei ole saanut niille kuuluvaa arvoa, kaikissa lahjoissa lisääntyy tavaran arvoon niiden tunnearvo, joka on käsityönä tehdyissä minulla ainakin suurempi kuin ostetuissa. Lahjat on aina arvokkaita, mutta käsityönä tehdyissä lahjoissa on aina jotain erityistä, aikaa ja ajatuksia antajaltaan, vartavasten saajalleen tehtyä. 

Tämän kirjoituksen omistan yksinomaan käsitöille, muiden tekemille jotka olen saanut lahjaksi läheisiltäni.

Tilkkupeitto. kummitädiltäni. Lapsena omalla sängyllä kotona, seurannut niin oman ensimmäisen kämpän, oman asunnon johon muutin ensimmäisen työpaikan saatuani valmistumisen jälkeen, nyttemmin vierassängyllä. Leveyttä sopivasti 80cm sänkyyn peitoksi. Jämätilkut sain ja tein niistä pupun, missähän se lienee? Lapsena myös koulutuolini sai irtopäällisen samoista tilkuista kun sotkin kiinteän päällisen johonkin. Rakkaudella ommeltu, käsin tikattu. Nyt tytöilläni on myös saman tädin ompelemat tilkkupeitot. Voisinkin palata aiheeseen vielä myöhemmin ja kirjoittaa käsityölahjoista joita tytöt ovat saaneet.

Polvisukkia. äidin kummitädiltä. Saimme veljeni kanssa useammat sukat joululahjaksi häneltä ja mieheltään, aina tuli myös rasiallinen Pandan juhlapöydän konvehteja. Parhaiten muistan ilon polvisukista kun ätiti teki nilkkasukkia. Samana vuonna saimme veljeni kanssa pitkät pamikkosukat (nyt minulla molemmat, omani hieman pienet, veljeni sopivat ja hänelle aikaa sitten pieneksi jääneet), minä sain myöhemmin nämä toiset valkoiset, kysyin jopa mallineuleen näihin kuvassa näkyviin. Missähän enekin muistiinpanot ovat? 

Sukat. Äidin neulomat villasukat. Valkoista, harmaata, sinistä, punaista, raitaa, kestävät, lämpimät. Rakkaat. Kuvasta poissa, koska saapassukat oli juuri jemmassa. Uudemmat, violetti-punaiset mamman neulomat. Mamma on miehen isoäiti noin sukulaisuussuhteiltaan, mutta meidän kaikkien mamma ja sukittaa koko sukua rakkaudella. On ihanaa saada jonkun toisen neulomat sukat, ne kun lämmittää muutakin kuin jalkoja. Täysvillaiset, kasvivärhättyä lankaa muistaakseni, lämpöiset, ystävältä saatu vuosia sitten kun pidin seuraa hänen poikansa leikkauksen ajan sairaalalla.

Survin. Isin ja sedän käsialaa muistelen. Tarvitsin ensimmäiseen omaan asuntooni perunan ja puolukan survimen. Halusin tehdä sen itse. Mummolassa pyysin isältä ja sedältä apua aja materiaaleja ja välineitä. Sain muistaakseni hioa. Silloin harmitti, nyt naurattaa ja läikähtää lämpimästi sisällä. Rakkaudesta ne sen teki, rakkaudella.

Työalusta. Lapsena joululahjaksi saatu. Papalta joka kuoli viimevuoden lopussa. Pappa jäi etäiseksi, ei puhunut koskaan paljoa, oli huonokuuloinen eikä aina kuulolaitekaan päällä. Välillä kuitenkin intoutui puhumaan ja kertomaan juttuja joskus jopa lapsuudestaan, ne oli arvokkaita hetkiä. Nyt muistan papan aina kun askartelen tämän työalustan päällä. Veljeni sai myös omansa. Hänen omassaan oli kahvat. Sittemmin muistan sen täynnä kolvinpolttamia ja juotostinan läikkiä. Tarpeeseen tuli, molemmille.

Taimitasot. Isiltä. Katselin iskän luona heillä olevia jotka iskä oli vaimonsa pyynnöstä tehnyt ja esitin selkeän toiveen saada sinä vuonaa synttärilahja etuajssa ja taimitasojen muodossa. Näitä on neljä, kahdella ikkunalla kaksi tasoa, voi hyvin laittaa vaikka joskus kolme päällekäin ja yhdelle ikkunalle.huippuhyvät. Talvisin keittiössä on asetelma, keväisin pääsiäismuna-asetelma keittiössä kunnes tulee yrttejä, kodinhoitohuoneessa epämääräistä sälää kunnes taimikasvatukset valtaa alan.

Jotain muuta varmaan tulee mieleen heti kun lähetysnappia olen painanut. Lisään sitten. Ei kaikki ihanuudetvole kerralla esillä ja mielessä.

Mitä käsitöitä teille on tehty lahjaksi? Lukisin mielelläni myös blogikirjoituksia aiheesta. Jos kirjoitat, lisääthän kommenteihin linkin blogikirjoitukseesi.

TSI Ompelukuvat

Taisin olla Pinterestissä katselemassa jotakin ihan muuta kun jokin kuva sai aikaan idean joka pääsi käytännöntoteutukseen pian. Tee-se-itse ompelukuvat on kissan verran testattu oman kolme ja puolivuotiaan esikoisen toimesta ja toinen setti kuvia lähtee hänen ystävälleen neljävuotislahjaksi. Mukaan asiaan kuuluvasti lähtee jämälankoja minulta ja neula johon lapsikin saa langan pujotettua itse.

Ompelukuvat

Tarvikkeet: pahveja (nämä on jotain nurjalta puoelta kiiltävää ja vähän paksumpaa kuin tavallinen korttipahvi, kierrättäjä käyttää pakkauspahveja keittiöstä), reikäpihdit, tussi, vähän hermoja ja käsivoimia sekä mielikuvitusta tai internet... Ompelukuvien tekoon tylppä iso neula ja lankaa.

Tee näin: Piirrä pahville kuva, joko lyijykynällä tai rohkeasti suoraan tussilla. Merkkaa reiänpaikat kulmakohtiin ja sopivan tasaisin välein niiden väleihin. Rei'itä joko reikäpihdeillä tai vaikka terävällä isolla neulalla tai naulalla. Piirrä viimeistän tämän jälkeen kuva tussilla ainakin oikealle puolen ja pienempiä varten myös ääriviivat nurjalle puolen. Anna lapselle neulan ja langan kera ja varaudu auttamaan alkuun ja vähän joka välissä jos lapsi ei ole aiemmin ompelukuvia tehnyt. 

Vinkit: 

- Pienille lapsille ja muille joilla ei ole vielä kovin hyvin keskittymiskyky alkaa 20 reikää käsittävä kuva olla jo aika iso. Pitkät välit langoilla ja yksinkertainen kuva on oikein hyvä.

- Vahvasti tahtoville tapauksille voi tehdä kuvia joissa lopputulos on jopa hienompi kun voi tehdä "omilla säännöillä" kuten meillä käsky välillä kuuluu. Alimmassa kuvassa sydän ja lapsen kuva ovat näitä. Reikiä reilusti tai kuva jonka voi täyttää erisuuntaan juoksevilla langoilla. 

- Isommille ja heille jotka rakastavat haasteita sitten yksityiskohtaisemmat kuvat ja reiät tiuhempaan ja kannustaa käymään kuva kahdesti läpi jolloin lanka menee joka kohdassa eikä vain joka toista reikäväliä kuten pienemmille usein riittää.

- Reikäpihtien ulottuvuus näissä postikorttikokoisissa korteissa ei yllä kaikkialle. Leveyssuunnassa n. kolmannes jää rei'ittä joten suunnittele kuva sen mukaan. 

- Kiitosta tuli kun piirsin varlmiiksi kuvan ääriviivat myös taustapuolelle. Se ehkä autta osaan niistä "mihin nyt" -kysymyksistä kun on viivan ansiosta helpompi hahmottaa kuva myös nurjalla puolella ollessa.

Kolme ja puolivuotiaan Pajun taidonnäyte ja testaus.

Internetistä haettu inspiraatiota vaikka lopulta vapaalla kädellä piirtelinkin (osan melkein kopioiksinlöytämistäni kuvista). Englanniksi hakusanoina sopii käyttää "sewing cards" tai "stitch cards" tai pienempien lasten muotoon leikattuja kortteja, joihin voi tehdä vaikka kengännauhalla reunusta löytyy haulla "lacing card". Pinterestissä "Lasten kanssa" -taulussani on jotain pinnailtu.

Juhlat on nyt juhlittu, Synttärisankari on aiemminkin tehnyt ompelukortteja, mutta kuulemma isommissa meinaa kärsivällisyys loppua kesken. Äitinsä kiitteli myös fiksua neulaa, joka näkyy kissakuvassa (neuletarvike), koska nelivuotias oppii taatusti nopeasti langoittamaan sen riittävän ison siimalenkin ansiosta (eikä vanhempaa tarvita jatkuvasti apuna). Oman neulan ostin Pitsi & Palmikosta Lahdesta. Kolmen setin pienin neula on käytössä näissä.