Syytä hiljaisuuteen

Monenlaista ohjelmaa on ollut. Kesäkuun toisena viikonloppuna esimerkiksi vietimme miehen ja ystäväpariskunnan kanssa lauantain Helsingissä tiukassa mittelössä. Treenattu oli paljon kevään mittaan tätä suurta tapahtumaan, lautapelaamisen joukkue SM-kisoja, varten ja viimeisen viikon aikanakin tuli vielä yksi uusi peli opeteltua turnausta varten. Taisimme hieman päästä yllättämään, mie ja mies olemme hieman Lautapeliseuran tapahtumissa pyörineet, mutta joukkueen toinen puolikas oli vierasta aktiiveille. Alku meni todella hienosti (esimmäisessä erässä muille voitot ja itselleni kakkossija) ja puolessa välissä olimme toisina. Loppu meni osaltamme vähän huonommin ja kaikkien neljän kierroksen jälkeen tilanne oli tiukka, joukkueemme löydät listasta nimellä Lahden uudisasukkaat:

Jäimme siis loppupisteissä kolmansiksi, harmittavan pisteen päähän 2. sijasta. Kotiin tuomisina oli siis pronssimitalit ja pelit naamaa kohden.

Tässä kuva pitkän päivän päätteeksi, huomatkaa upeat joukkuepaidat (ystäväparin design). Kuvassa muuten on turnauksen viidestä naispelaajasta kaksi, loput 51 pelaajaa olivat miespuolisia. Kuvassa vasemmalla mieheni, joka sijoittui yksilötilastojen seitsemänneksi ja toinen oikealta, joukkueemme toinen nainen, sijoittui omilla suorituksillaan huiman hienosti viidenneksi. Omat tulokseni (kolme kakkossijaa ja yksi kolmossija neljän hengen peleissä) eivät ihan niin hienoihin tuloksiin riittänyt. Vaan mukava oli pelata ja varmasti yritämme seuraavana vuonna uudestaan. Vaan emmepä taida päästä enää yllättämään :D

Olen mie neulonutkin. Ranteet ovat olleet yhä kipeät ja vähäistä on ollut, pari pientä välityötä on valmistunutkin, nyt on vihdoin Schachenmayr Nomottan Micro Colorit tuhottu. Ei todellakaan ole herkkua neuloa, mutta peilit puhdistuu oikein upeasti parilla pyyhkäsyllä näiden liinojen kanssa. Siivouspyyhkeitä siis ovat. Punninnut en ole ja puikotkin oli jotain mitä käteen sattui.


Ja lopuksi todistuaineistoa Monsterin nukkumapaikkojen vähyydestä huolehtiville. Vaikka nukkekoti on suljettu ja kramoxin kukat valtasivat kirjahyllyn päällisen niin vielä meillä riittää ihania paikkoja kissalle. Kuten mun tyyny. Mulla on nykyään kaks tyynyä sängyssä. Toinen Monsterille ja toinen mulle. Ei oo helppoa yöllä herätä ja yrittää ensin selvittää miksei mahdu tyynylleen ja sitten yrittää vallata sitä takaisin. Jos kissan nostaa pois, se on siinä takaisin nopeammin kun itse ehdin pistää pään tyynyyn ja vaikka ehtisin ensin, on se kohta asetellut itsensä pääni ympärille niin että mulla on karvoja suussa ja korvissa ja niskassa. Jos kissa ei sillä tyynyä saa, alkaa se tekemään perusteellista kuorivaa kasvopesua karkealla kiellellään, mulle, ei sille.
Pidä tyynys, mie otan toisen.