sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Rasvan kokkailua

Olen nyt jo useamman vuoden mennyt pääasiassa omatekoisilla käsi- ja vartalovoiteilla. Idea lähti eräältä keskustelufoorumilta ja halusta saada rasva, jossa ei ole mitään ylimääräistä. Pohjaksi valitsin shea- eli karitevoin. Siihen on hyvä sekoitella muita aineita tarpeen ja halun mukaan. Raaka-aineita on mukavasti saatavilla myös luomulaatuisina mikä on ainakin minulle aina plussaa. Raskausaikana rasvailin hyvillä mielin koko vatsan aina suihkun jälkeen omatekoisella rasvalla. Liekö rasvan vaikutusta vai oman ihon ominaisuuksia, mutta raskausarpia ei vatsaan tullut (takapuolessa kyllä on melkoiset venymisarvet teini-iän peruina).  Karitevoi myös on auttanut monia atooppisesta ihosta kärsiviä, mm. sukulaiselle mukaan pakattu rasia sai lapselta kiitosta siitä, ettei kirvele ja sitä saikin levittää ennemmin kuin muita rasvoja ja apuakin oli. Siihen satsiin käytin raakaa sheavoita, jossa on aika tymäkkä luontainen tuoksu, joka ei ollut minun eikä lapsen mieleen. Tuoksu kuitenkin lieveni ajan kanssa kun purkkia "tuuletti" eli piti kantta auki. Tuoksuöljytkin auttaisi peittämään, mutta niitä en halunnut käyttää. Näillä rasvoilla on myös rasvattu lasten peput tarpeen vaatiessa.

Mistä raaka-aineet saa? Raaka-aineet ensimmäiseen satsiin hankin Acoma Skincarelta kimppatilauksena. Postikulut on aika huikeat, mutta valikoima laaja ja edullinen, joten tilaus kannattaa siinä mielessä. Pulju on briteissä, joten vähän saa leikkiä valuuttamuuntimella, jotta pysyy tolkku tilauksessa. Saippupaja on kokeilematta, kerran oli tarkoitus tilata, vaan justiinsa heillä oli päässyt varasto loppumaan yhtä haluaamaani raaka-ainetta, joten vaihtui suunnitelmat. Heidän valikoimansa vaan on vailla vertaa Suomessa, joten taatusti seuraava tilaus raaka-aineista lähtee heille. Nam, mitä kaikkea sieltä saakaan! Uusimmassa satsissa käytin Flow-kosmetiikan sheavoita ja Punnitse ja Säästän valikoimista löytynyttä manteliöljyä. Tykkään hurjasti Elijah Sahil jojobaöljystä (joka on oikeasti nestemäinen vaha, eikä siksi tunnu iholla öljyiseltä ja on erityiskiva esim. kasvoihin), joka tällä kertaa oli päässyt loppumaan. Sitä onneksi myydään paikallisessa luontaistuotekaupassa edullisesti, joten pitää taas käydä hakemassa, myös Ekolo, johon tuotelinkkikin johtaa, myy sitä.

Laitan tähän vielä pari käyttämääni reseptiä, joita voi vapaasti parastaa (parantamisesta ja varastamisesta, mutta positiivinen sellainen, jäi sanavarastooni jostain koulutuksesta vuosia sitten).

2 dl karitevoita,
4tl kaakaovoita,
4 rkl aprikoosinsiemenöljyä
Tästä tuli omaan makuun liian öljyistä, joten uusimpaan satsiin tulikin:
200 g karitevoita,
3 rkl manteliöljyä
Vaikuttaa hyvälle!

2 dl karitevoita
100 g (n. 1 dl) mangonkivivoita
3 rkl jojobaöljyä
Ihana rasva, mutta mangonkivivoi pitää muistaa sulattaa kunnolla ettei lopputulos ole rakeinen.

2 dl karitevoita
1, 5 dl (100 g) aloevoita
6 rkl jojobaöljyä (eli pullo loppuun)
Oli hyvää, iso jojoban määrä ei ollut huono juttu. Pehmeää ja hyvää.

Ja kaverille tein pienen satsin huulirasvaa joka oli kuulemma myös erinomaista tuoreen tatuoinnin rasvaamiseen (purkitin metallirasiaan kun pienet lasipurkit oli hukassa).
2 rkl karitevoita
2 rkl kaakaovoita
1 tl jojobaöljyä

Kaakaovoi on kovaa ja sen sulamispiste melko korkea verrattuna esim. karitevoihin tai aloevoihin, joten jos haluaa pehmeästi levittyävää, ei se voi olla pääraaka-aineena. Käyttämieni aineiden lisäksi voi käyttää muitakin öljyjä esim. Kookosöljy, eteerisiä öljyjä muutaman tipan tai vaikka E-vitamiinia joka toimii myös säilöntäaineena. Vettä sen sijaan ei kannata lisätä tehdäkseen emulsiota. Vesi antaa kasvualustaa bakteereille ja joku kaunis päivä yllättävän pian voi voidepurkista kurkistaa homekasvusto. Itse levitän rasvan märälle iholle tai käytän käden voidetta otettuani hanan alla ja levitän märällä kädellä rasvan ihoon ja lopputulos on hyvin kosteutettu ja rasvakin tuntuu imeytyvän nopeammin. Pelkkä rasva säilyy paremmin. En osaa sanoa kuinka pitkään, aina on tullut käytettyä ennen kuin alkaa härskiintymään. Aina paremmin kun muistat kokatessa käyttää ehdottoman puhtaita astioita, purkittaa puhtaisiin purkkeihin ja parhaiten vielä jos käytät ottimena esim. puulastaa sormien sijaan (ja siis älä tee niinkuin minä teen vaan niinkuin minä sanon, minähän lääpin ihan sormin näitä purkeista). 

Ja mitä raaka-ainille tehdään? No yksinkertaisimmillaan sulatetaan kiinteät aineet, sekoitetaan nestemäiset ja purkitetaan, mutta itse tykkään vatkata ne. Vatkauksessa kun saa ilmakuplia sekoitukseen, volyymi kasvaa ja rasva on purkissa pehmeämpää, helpompi ottaa ja se on helpompi levittää.


Ensin karite- eli sheavoi ja/tai muut voit laitetaan teräskulhoon ja kulho kattilan päälle jossa on vettä. Eli toisin sanoen voit sulatetaan vesihauteessa. Teräskulho kestää kuumaa ja sopii myös vatkaukseen. Valmistukseen käytän ihan samoja keittiövälineitä kuin ruuanlaittoonkin, koska kaikki tähän asti käyttämäni raaka-aineet ovat elintarvikelaatuisia tai ainakin lähes. Karitevoitakin käytetään toisaalla paistorasvana siinä missä voita meillä. 


Kun voit ovat sulaneet kunnolla, tai jäljellä on vain pieniä kökköjä jotka sulavat lämpimään seokseen muita aineita mittaillessa, on aika ottaa kulho pois. Mittaa sekaan öljyt, myös eteerinen öljy jos sitä käytät. Laita rasvakulho nyt kylmään. Jotkut kuulemma jäähdyttävät seosta ensin jääkaapissa, minä kuitenkin vatkaan mieluiten jäähauteessa tai lumiastisassa (kuten ylimmässä kuvassa). Nyt pitikin pitää kiirettä rasvan teon suhteen kun samassa tahdissa kun rasva katosi viimeisestä purkista, sulivat myös lumet pihasta. Sain vielä onneksi kaavittua vadillisen lunta läjästä johon tippui katolta lumet talon pohjoiselle sivulle. Siinä jäähtyi kulho hyvin. Osa kuvista on kesäajalta, jolloin kulhossa oli jääpaloja. 



Vatkatessa ensin ei tunnu tapahtuvan mitään, vaan yhtäkkiä alkaakin neste muuttumaan hetkessä valkoiseksi ja kermavaahtomaiseksi. Viimeisimmällä kerralla osasin lopettaa vatkaamisen ajoissa, kun vaahto oli paksua, mutta ei jäähtynyt tönköksi. Pehmeä vaahto on helpompi lusikoida purkkeihin ja kopautella purkkeja pöytää vasten, jotta pahimmat ilmakuplat nousee pois.


Toisinaan tulee vähän vatkattua liian pitkään ja vaahto on jäähtynyt kunnolla ja jähmettynyt paksuksi, purkitus on silloin hankalampaa ja purkkiin jää melkein väkisin isohkojakin ilmataskuja. 



Valmiit rasvat purkeissa. Kuvissa esiintyy: isot muovipurkit Acomalta, pikkuiset värillisillä kansilla olevat lasipurkit Tigeristä, muut hillo yms. purkkeja. Joskus askartelin näihin vielä INCI:t eli raaka-aineluettelot ihan kahdella kielellä (suomeksi ja latinaksi, karitevoi on Butyrospermum parkii, muistan sen yhä ulkoa) kun annoin purkkeja lahjaksi. Omiin en viitsi. Lahjuksiin koen raaka-aineluettelon tärkeäksi, koska karitevoi tulee pähkinästä ja vakavasti pähkinöille allergiset saattavat saada siitä oireita.

Entäs jos ei ehdi tai jaksa tehdä itse?
Luonnonkosmetiikka *
Tutustu Suomen laajimpaan luonnonkosmetiikan valikoimaan, Hyvinvoinnin.fi -verkkokaupassa! (*Ostaessasi jotain tämän linkin kautta saan provikkaa ostoistasi ja autat minua rahoittamaan kotiäitiyttäni)

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

ABC lunta satelee

Lähdin mukaan Ravelryn Lankalaatikko-ryhmän aakkoshaasteeseen, jossa neulotaan aakkoset läpi. Haaste on siitä mukava, että siinä saa tehdä tarkemmat säännöt itse. Minun sääntöihini kuuluu:

- Aakkosten kirjamet tulevat ohjeen nimestä esim. Å - Åsa-lapaset, tai mikäli ohjetta ei ole vaan se vedetään hatusta, voin itse keksiä neuleelle nimen. Työ voi olla neule, virkkaus, koukkuamistyö tai vastaava.
- Aikaa neulomiseenon vuosi 2016. Koska aloitin haasteen vähän jälkijunassa, saan laskea mukaan kaikki tämän vuoden puolella aloitetut jotka sopivat muihin sääntöihin (käytännössä Brainmonster-pipo oli ainut)
- Neulon aakkosjärjestyksessä A:sta alkaen, uuden voi aloittaa koska vaan ja uusi neule tulee olla aakkosissa seuraava, tai stä seuraava. Eli esim. Aloitus A:sta tai B:stä ja kun ne on aloitettu voin aloittaa C:n tai D:n jne. Joskus kun ei vaan huvita aloittaa seuraavaa tai ei keksi sopivaa. 

Tällä hetkellä aloitettuna on töitä A-F ja seuraavat kaksi keksitty, mutta ei vielä puikoilla. Valmiina A, B ja C, tässä tarkemmin (kaikki linkit vievät laiskasti Ravelryyn):




Caitlin Sainio - 100 virkattua lumihiutaletta -kirjasta. Minulla on kirja eestiksi, joten luen ainoastaan kaaviot kun en kieltä hallitse. 

Lanka mummilta perittyä virkkauslankaa, koukku 2 mm ja lankaa kului vähän. Kuvattu A5 kokoisella liitutaululla, josta voi päätellä kokoa. Tärkätty 1:1 suhteella tehdyllä sokerivesitärkillä.

Muut samaan syssyyn valmistuneet hiutaleet löytyvät vanhempien ohesta Ravelryn projekteistani Lumihiutale -välilehdeltä.



Ohje risteytys Brainmonsterista (hampaat, idea), Owl hat (pipon virkkaus pääasiassa) ja omasta nupista (muokkaus huovutettavaksi, vuoritus).

Lanka Sandnes Tove tummansininen (n. 70g) ja jämälangat, koukku 5 mm pipossa ja muuten joku muu, vuoritus Ruskovillan kakkoslaatuisella merinoneuloksella, solmimisnauhat letitetty tweedlangan jämillä

Pipo on Pajun suosikki, itse valitsi mallin vaihtoehdoista ja äänesti isänsä kanssa minut kumoon silmien määrässä (minä olisin laittanut kaksi). Muuten tykkään itsekin, vaan niskaan olisi kannattanut tehdä kerros tai pari enemmän niin suojaisi niskan paremmin ja pohdin pitäisikö kaljuun päähän laitella parit hiustupsut, luulen että sopisi hyvin. Mitäs mieltä olette? Onko kalju parempi vai päälaki täyteen sini-valkoisia tupsuja?

                                                                               
Kuvaajana Paju melkein neljä vuotta. Päässä kierrätetty teepaita jota ei paitana tullut käytettyä ja nyt parissa viikossa käytetty pipona enemmän kuin paitana ainakaan pariin vuoteen. Takki on kirppikseltä ostettu paksu neulepaita, johon lisätty vetoketju.

Nimetty käytetyn langan mukaan joka on siis Teetee Cacao- lenkkialpakka. Ohje huikean vaikea 50 silmukalla ainaoikeaa 6 mm puikoilla 100g kerä loppuun ja päät yhteen. Koska rakastan silmukoimista (kyllä!) titenkin käytin mahdollisuutta hyväkseni ja aloitin luomalla silmukat apulangalle jonka purin pois kun langan pää näkyi ja silmukoin päät yhteen. Lenkkihuivi menee hyvin kolmesti kaulan ympäri, tai lapsi kantoliinassa kerran toisen ja kahdesti toisen kaulan ympäri, yleensä kerran lapselle ja kahdesti mulle. Mulla on toinenkin, harmaa, huivi ihan samalla tavalla tehty. Monta vuotta vanha ja ihan paras huivi pakkasella. Ihanan pehmeä, lämmin ja mukava viiman taltuttaja. Toisen tarvitsin (kröhöm, halusin) koska välillä tarvitsee väriä harmaan takin kaveriksi ja joskus huivin tarvitsijoita on kaksi kuten taannoisella luistelureissulla kun tuuli ja huivi piti luovuttaa pulkassa istuvan lapsen käyttöön.

Huivi on ollut käytössä esimerkiksi sinä perjantaina jolloin tuuli jäätävästi ja kalenterisynkkauksiata johtuen olimme miehen kanssa molemmat unohtaneet, että lapsille oli varattu aika avoimelle päiväkodille saapuvalle valokuvaajalle. Asia muistui mieleen kun aamulla 7:30 herätessä katsoin puhelinta ja puhelimessa oli viesti päiväkodilta ja kerrottiin mistä ovesta käynti kuvauksiin. Onneksi olin varannut ajaksi edes 10:20 eikä aiemmin. Asiahan olisi ollut helppo, jos mies olisi ollut etätöissä eikä startannut kokousta varten puolta tuntia aiemmin kohti pääkaupunkiseutua. Kummasti vain selvittiin ajoissa lähtövalmiiksi ja selvisimme 2,2 kilometsiä bussipysäkille, minä aivan kohmeessa kun katsoin vaatetuksen lämpötilan mukaan huomioimatta tuulta. Kotiinkin tultiin bussilla, mutta matka pysäkiltä oli lämmin kun esikoinen lämmitti kantorepussa ja rattaita pukatessa ylämäkeen toinen selässä sai ihan kunnolla veren kiertämään.

perjantai 25. maaliskuuta 2016

TSI Kalastuspeli

Kävimme eräässä perhekerhossa viime kesänä, jossa askarreltiin kalastuspeli. Onget narusta, tikusta ja magneetista (sopivia saa ainakin Biltemasta toimistotarvikehyllystä), järvi pahvista ja kalat myös, kaloihin klemmarit. Minusta idea oli mainio ja lapsikin tykkäsi. Järveä emme tehneet kun lapsen into riitti kaloihinkin hädin tuskin ja pyörällä A4:sta isomman arkin kuskaaminen olisi ollut haastavaa. 


Kun Tirppa lähti liikkeelle havaitsimme kalojen omgelman. Ne päättivät Tirpan suuhun jos Paju ei ollut vielä niitä ehtinyt leikkaamisinnostuksessa jalostaa uuteen muotoon. Halusin jotain taaperonkestävämpää. Kiitos taas kymmenennen kerran Pinterestin, löytyi idea ja ohjeita joista jalostuivat uudet kalat. Kuvassa näkyy alkuperäinenkin kalan malli vaaleanpunaisesta paperista.

Ompelin lapsille kaloja jämäkankaista. Kalat ovat syöneet klemmarit kun niitä oli kotona toisin kuin prikkoja joita monissa ohjeissa oli käytetty. Klemmarit on pään kohdalla ja pään rajaava ommellen kidusten kohdalla menee klemmarin yli, ompelin ne osin käsipyörää varovasti pyörittäen etten polkisi neulaa katki koneesta.


Kankaina on collegea, tuulikangasta, perus lakanakangastavja mitä sattuu, testarin vain että magneetti nappaa kankaan läpi kiinni klemmariin. Ompeleena joko tiheää suoraa tai tiuhaa siksakkia. Mallit piirretty käsin piirretyillä sabloonilla, pari erilaista. Pinnailin "Ompelu" -tauluuni sopivaa mallia etsiessä myös tämä matkaversion samasta pelistä. 

Nyt mietin, että pitäisi katsoa että kalat on kaikki selkeästi jotain väriä ja lisätä hommaan värinoppa. Säännöt voisi olla vaikka: kalasta kala siinä värissä jonka nopasta heität. Kerää kaikki värit. Tai ehkä kivointa olisi keksiä säännöt yhdessä lapsen kanssa jolloin meidänkin tahtova tapaus niihin helpommin sitoutuisi. "Omilla (s)äännöillä!" on usein toistuva lausahdus pelejä pelatessa. Soveltuvat myös hyvin kalastaja roolileikkiin, tai ruuanlaittoon nämä kalat. Meillä ne löytyvät vähintään yhtä usein kattilasta kuin sangostakin. Onkiminen on erinomaista hienomotoriikan harjoittelua lapsille. Puolitoistavuotiaskin yrittää jo innolla onkia ja irroittelee kaloja ongesta muiden apuna.

torstai 10. maaliskuuta 2016

Mainospaitojen (ja muuten epäsopivien) uusi elämä

Minulla on pitkään ollut iso kasa ihan perusmallisia t-paitoja kaapissa. Sellaisia ei-ladyfit mallisia vaan leveämpiä, osa kokoa tai paria liian isoja. Paitoja, joita on mm. jaettu tapahtumista ja tyopaikoilla työntekijöille, mutta joita ei viitsi pitää oikein muualla kun on kivempiakin vatteita kaapissa. Joitain olen käyttänyt aiemmin rakennushommissa ja pihatöissä, mutta paitoja on silti enemmän kuin tarpeeksi vaikka osa onkin maalitahroilla.

Kiitos taas kerran Pinterest. Olen pinnaillut jo hetken myös Vanhasta uutta -taulua. Tällä kertaa poimin idean paitojen jatkojalostuksesta vaatteiksi joita oikeasti tarvitsee.


Mukana on muuten-vaan liian iso paita myös. Olisi voinut muuten tarjota sitä miehen käyttöön, jos olisi tajunnut ajoissa, sehän se olisi parasta kierrätystä ollut. Tein kaavat sopivia yöhousuja mallina käyttäen. Tässä linkki housujen ohjeeseen., leikkelin ja saumuroin. Lahkeensuut ovat paidan helmapäärmettä, joten niille ei tarvinnut tehdä mitään. Ylimmissä housuissa on lisäksi otettu hihoista lisämittaa lahkeisiin; leikkasin, ompelin renkaaksi ja tikkasin kiinni sisäpuolelle. Voisi tulla aika kivat myös kontrastivärillä, vaikka tuosta vaaleanvihreästä paidasta johonkin vaaleaan lahkeenjatkot. Paidan etupuolen kuva tulee siis toiseen reiteen. Tässä pinnauksessa on muita kuvia vastaavista. Tässä ohje kaavan tekoon toisella tapaa.

Yöpaita on tällä ohjeella. Aukot hiha- ja kaulusresoriin, kuminauhat sisään. Paidan mallin piirtäminen sopivan paidan avulla,mleikkaus ja saumurointi. Valmis. Housut ja paita on n. Kokoa 98-104 cm eli Pajulle sopivia. Kesällä saatan tehdä vielä lisää töpaitoja hän niistä innostuu. Toistaiseksi on menty pyjamapainotteisesti, paitoja vaan on ollut enemmän kuin housuja ja housut joutuneet useammin pyykkiin.




Oikeanpuolen pipo on tätä ja tätä ohjetta risteyttäen. Materiaalina vanha vähällä käytöllä ollut t-paita. Tykkään lopputuloksetsa sen verran että voisi tehdä lisääkin. Ehkä myös muulle perheelle. Malli on aika tiukka (mittailut ja koko Weekendchikin ohjeella, ensimmäinen linkki), joten voi olla että jatkossa piirrän kaavan vähän isommaksi. Pahoittelut huonosta pipokuvasta. Selfietyylillä otetut eivät olleet tämänkään veroisia tasoltaa.

Vasemmanpuoleinen pipo on Tirpan, vuori samaa paitaa kuin oikeanpuoleinen pipo, päällinen Sampsukasta ostettua trikoota. Ensikerrallanpitää muistaa laittaa solmimisnauhat (venytettyä trikoota) vuorin sivusaumoihin vähän ylemmäs että alareunaa saa halutessaan käännettyä. Huomasin juuri myös tänään, että saatoin ostaa Pajulle kevääksi takin kirpparilta, johon ei ole mitään sopivia pipoja valmiina. Taitaa suunta käydä joko kangaslaatikolle tai äidin paitakaapille. Tai sitten tehdään toinen oravapipo kuten lapsi itse ehdotti.

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Eläimiä vessassa



Olen jo pitkään halunnut saada vessamme valkoisille seinille jotain. Siis jotain kivaa kuvaa, väriä, jotain ilmettä silkan valkoisen tyhjyyden sijaan. Sama ongelma on molemmissa vessoissa. Seinätarrasta puhuttin pitkään, etsittiinkin vaan mieluista ei löydetty ainkaan sillä kertaa, yritettiin metsästää halpaa valokuvatapettin Lidlistä vaan oltiin auttamatta myöhässä. Kunnes, Pinterestissä roikkuminen tuotti tulosta (linkki Sisustus-tauluuni) ja löytyi jotain joka miellytti tosissaan minun silmään ja arvelin miehenkin tykästyvän. Selvitin mikä teippi sopisi, monissa oli käytetty "masking tape" nimistä tuotetta, osassa Washi teippejä. Masking tape selvisi maalarinteipiksi, vaan sitä ei löytynyt mieluisessa värissä, joten päädyimme sähköteippiin. Sitten ostettiin teippi ja annettiin hautua (unohdettiin, ei ehditty jne). Viikonloppuna Paju meni mummille yökylään joten Tirpan päiväunien aikaan oli hyvä rauha ihmetellä yhdessä.

Valitsimme Pinterestistä kuvan (joku toinen olisi toki piirtänyt itse, mutta meillä ei siihen riitä mielikuvitus ja taito), naureskelimme idealle tehdä kokonainen varpusparvi lentämään pöntöstä kohti ikkunaa...


taistelimme Chromecastin kanssa saadaksemme kuvan telkkariin ja piirsin kuvan kaavapaperille sopivasti juuri oikeassa koossa...


tökin kulmiin reiät ja piirsin pisteet seinään ja piirtelin pisteestä-pisteeseen tehtävän viivoittimen kanssa seinään, sitten teippasin...


Ja sitten siistin tarkoituksella yli teipatut reunat ja kulmat mattoveitsellä ja viivoittimella siisteiksi ja ihailin lopputulosta. Tarkoitus oli tehdä ensin vain ikkunasta karkuun pyrkivä lintu. Sitten tuntuikin peräseinä tyhjälle ja aloimme hakea toista lintua kaveriksi. Vaan silmiin sattui kissa ja idea linnun pyydystämistä suunnittelevasta kissasta mieheltä. 


Sopiva kuvakin löytyi pohjaksi, siihen piireeltiin lisää viivoja ja korjailtiin vanhoja sekä käännettiin peilikuvaksi. Ja toistetiin sama prosessi muuten kuin linnullakin seiniinpiirtelyineen ja teippeineen.


Tirpan herätessä päikkäreiltä tämä tunnistettiin heti "mau!". Kun Paju tuli kotiin saimme moitteita seinään piirtämisestä ilman lupaa. Seuraavaksi kuulemma pitää tehdä hänen kanssaa toiseen vessaan Pikku Myy, kissa, Muumimamma ja Peppi Pitkätossu, että hänkin pääsee piirtämään ja teippaamaan seinään. Siinä olisikin haastetta. Jos nyt hetkeksi keskitytään ihailemaan näitä ja mietitään rauhassa mitä toiseen vessaan keksitään. Tai jos vaikka laitettaisi ensin ikkunoihin listat.


keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Lastenhuoneen detox -haaste

Kemikaalitutka haastoi perhebloggaajat lastenhuoneen detoxiin. Aihe on tärkeä ja hurjan mielenkiintoinen myös joten nappasin haasteen vastaan. Ulotan haasteen lastenhuoneen ulkopuolelle kaikkii lasten pääasiassa käyttämiin tiloihin, leikit kun pääasiassa taphtuu olohuoneessa ja lapset nukkuvat kanssamme samassa makuuhuoneessa, leikkihuoneessa leikitään enintään kolmannes leikeistä.

Kävin ajatuksella läpi lastenhuoneen ja otan listan myös puheeksi puolison kanssa. Tässä meidän plussat ja miinukset, sekä suunnitellut toimenpiteet. Listaa katsottu aiemmasta Kemikaalitutkan julkaisusta Terveellinen lastenhuone.

-/+ Ilmanvaihto


Ilmanvaihto tapahtuu koneellisesti ja katossa tuloilmaventtiilin vieressä joku roska heilui ilmavirrassa. Puhdasta ilmaa siis tulee. Vaan mikä on tuo järkyttävä rengas venttiillin ympärillä? 
Tehtävää: tarkista ilmanvaihtokonevastuulliselta puolisolta milloin koneen suodatin on vaihdettu ja kuinka usein pitäisi putket nuohota. Moppaa katto.

- Vanhat lelut + uudet lelut


Lapsilla on paljon minun ja miehen vanhoja leluja jopa 30 vuoden takaa. Minä olen hamsteri jonka on vaikea luopua esineistä joihin olen muodostanut tunnesiteen, samoin anoppini. Olin ajtellut, että vuosikymmeniä vanhat muoviakin sisältävät olisi suhteellisen turvallisia, koska ovat "tuulettaneet" kemikaalinsa jo pois, vaan ei se ihan olekaan niin. Palikoihin olen suhtautunut epäilevästi, ties mitä maaali sisältää, toisaalta käytössä on ollut myös lakatut puupalikat, mitä lie se vanha lakka sisältää? 
Kuvassa olevien lisäksi on minun perintöä kolme muutakin muoviraajaista tai kokomuovista nukkea, muutama barbi ja poni, mieheltä Transformereita ja muovinen työkalupakki. Näiden kanssa tekee tuskaa, kun järki sanoo myös, ettei ekologisessa mielessä ole järkeä heittää aivan leikittävässä kunnossa olevia leluja roskiin ja ostaa kaupasta uutta tilalle.

Toisaalta leluissa on mm. Puisia leluja, itse villasta virkattuja leikkiruokia, pehmoleluja, mollamaijoja ja nukenvaatteita, puinen nukkekoti puisilla nukeilla (Hapen erinomaiset nuket jotka pysyy pystyssä, taipuu istumaan hyvin ja kestää leikit) ja kalusteilla. Ei ole metallirihkamaa, eikä (juurikaan) eurokauppojen arveluttavaa rihkamaa. Paljon leikitään ja vietetään aikaa myös palapelien, lautapelien, kirjojen ja askartelun ja piirtämisen parissa ja ulkonakin. Lahjoiksi toivotaan yleensä jotain muuta kuin muovileluja.

+/- Lattiamateriaalit

Talomme on valmistunut asumiskuntoon nelisen vuotta sitten, joten vanhoja muovimattoja esim. Ei ole. Keittiössä on uusi muovimatto, jonka sisältämistä kemikaaleista en ole tietoinen, enkä myöskään olohuoneen, lastenhuoneen, työhuoneen ja makkarin laminaattilattioiden ftalaateista ja muista kemikaaleista. Päätetty kuitenkin on, että niihin tiloihin vaihdetaan aikanaan jotain muuta, esim korkkia, ihan siksikin että laminaatti syö sukkamme puhki. Silloin lapset kuitenkin ovat jo varmaan ainakin teinejä. Minua niin jälkikäteen nyt harmittaa että en ymmärtänyt ja jaksanut perehtyä materiaaleihin ja niiden päästöihin paremmin. Naapurissa osattiin se asia ja he rakensivat ihanan hirsitalon, jonka sisustuksessakin on huomioitu kemikaalikuorman välttäminen.

- Sängyt

Lapset nukkuvat vaahtomuovipatjoilla. Futonien hankkimisesta on puhuttu, mutta mitään ei ole tehty. Taas iskenyt piheys väärässä paikassa, miksi hommata uusi patja kun vanhalla voi vielä nukkua? No siksi, että lapsi hengittää patjan kemikaalien rikastamaa ilmaa noin puolet vuorokaudesta. Toisaalta molemmat lapset kyllä nukkuvat vaihtelevasti isonkin osan yöstä meidän runkopatjasängyssämme. Esikoinen myös nukutetaan leikkihuoneen vierassänkynä toimivaan runkopatjasänkyyn.
Tehtävää: lähiaikoina on aika järjestää taas sängyt uusiksi. Tuleva sänkyratkaisu on joko siskospeti joka on luultavimmin runkopatjasänky tai kerrossänky johon vaadin futonit patjoiksi.

+ Pesuaineet


Pyykki pestään hajusteettomilla aineilla, jotka sopivat myös kestovaipoille. Pääasiassa käytössä ovat Erisan ja huuhteluaineena etikka, Ecoveria ja tulevaisuudessa Planet Purea käytetään sitten villapyykille. Erisan on myös ollut reissussa mukana kestovaippapyykkiä varten. Pesuainepuolella olisi vielä haussa sopiva yleispesuaine. Toisaalta olen laiskahko siivoaja ja lattioiden siivous on yleensä vain imurointi ja joskus harvoin moppaus nihkeällä mikrokuituliinalla ilman pesuaineita. 

+ Säilytys

Lastenhuoneessa on uusi liukuovikaapisto, joss en muista olleen missään vaiheessa hajua. Lasten lelut säilytetään pahvilaatikoissa (esim. Nukenvaatteet) ja kangaskoreissa (esim. Pehmolelut). Jossain vaiheessa pitää hankkia makkatiin vielä kaapistot ja silloin pitää muistaa käyttää nenää ostopäätöksen tukena. 

+ Tilaa liikkua


Löytyy. Lattialla on paljon tilaa, leikkihuoneessa on vain isohko sänky, pikkupöytä ja kirjahylly. Ja joululahjaksi lasten saamat jumpparenkaat (Dinoxilta).

Muistettavaa:

- Kun lastenhuoneeseen maalataan tehosteita, pitää muistaa ettei lapsia nukuteta siellä pariin viikkoon, maalin valinnassa huomioidaan kemikaalipäästöt ja muistetaan tuuletta erityisen hyvin seuraavan puoli vuotta. 

- Tenttaan myyjäliikettä kemikaalipäästöistä kun ostamme ikkuna-, ovi-, katto- ja lattialistat, vähäpäästöisyys on yksi tärkeä kriteeri valinnassa. Tarvittaessa juuri listoitetussa huoneessa ei kukaan nuku hetkeen.

- Huomioidaan jatkossa entistä paremmin kemikaalit lelujen ja huonekalujen hankinnassa niin kirppiksiltä kuin uutenakin, sekä lahjatoiveissa. Meillä ilokseni sukulaiset ja muut lahjoja tuovat kunnioittavat valintojamme mm. näissä ekologisuus ja turvallisuusasioissa kun kerromme miksi haluamme jotain tiettyä otettavan huomioon lahjan hankinnassa.

Miten teillä on nämä asiat huomioitu, mitä ajatuksia asiasta herää?

Paju ja Tirppa lähettävät myös terveisensä blogin lukijoille:
 🍕🎹🐏😇💍🌽🌝🌚🌞🍖🍉🏃🏼🍠🌜🍌🍇🎏🍆🌝🌞💍😂😇😋🍠🍠🍓🍅⛄️🍛🌽🍥öoillö,😋

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Lahjaksi saatuja

Tätä kirjoistusta olen suunnitellut pitkään. Olen esitellyt blogissa näinä vuosina useita tekemiäni lahjoja ja joitain saamianikin. Mutta suurin osa saamistani lahjoista ei ole saanut niille kuuluvaa arvoa, kaikissa lahjoissa lisääntyy tavaran arvoon niiden tunnearvo, joka on käsityönä tehdyissä minulla ainakin suurempi kuin ostetuissa. Lahjat on aina arvokkaita, mutta käsityönä tehdyissä lahjoissa on aina jotain erityistä, aikaa ja ajatuksia antajaltaan, vartavasten saajalleen tehtyä. 

Tämän kirjoituksen omistan yksinomaan käsitöille, muiden tekemille jotka olen saanut lahjaksi läheisiltäni.

Tilkkupeitto. kummitädiltäni. Lapsena omalla sängyllä kotona, seurannut niin oman ensimmäisen kämpän, oman asunnon johon muutin ensimmäisen työpaikan saatuani valmistumisen jälkeen, nyttemmin vierassängyllä. Leveyttä sopivasti 80cm sänkyyn peitoksi. Jämätilkut sain ja tein niistä pupun, missähän se lienee? Lapsena myös koulutuolini sai irtopäällisen samoista tilkuista kun sotkin kiinteän päällisen johonkin. Rakkaudella ommeltu, käsin tikattu. Nyt tytöilläni on myös saman tädin ompelemat tilkkupeitot. Voisinkin palata aiheeseen vielä myöhemmin ja kirjoittaa käsityölahjoista joita tytöt ovat saaneet.

Polvisukkia. äidin kummitädiltä. Saimme veljeni kanssa useammat sukat joululahjaksi häneltä ja mieheltään, aina tuli myös rasiallinen Pandan juhlapöydän konvehteja. Parhaiten muistan ilon polvisukista kun ätiti teki nilkkasukkia. Samana vuonna saimme veljeni kanssa pitkät pamikkosukat (nyt minulla molemmat, omani hieman pienet, veljeni sopivat ja hänelle aikaa sitten pieneksi jääneet), minä sain myöhemmin nämä toiset valkoiset, kysyin jopa mallineuleen näihin kuvassa näkyviin. Missähän enekin muistiinpanot ovat? 

Sukat. Äidin neulomat villasukat. Valkoista, harmaata, sinistä, punaista, raitaa, kestävät, lämpimät. Rakkaat. Kuvasta poissa, koska saapassukat oli juuri jemmassa. Uudemmat, violetti-punaiset mamman neulomat. Mamma on miehen isoäiti noin sukulaisuussuhteiltaan, mutta meidän kaikkien mamma ja sukittaa koko sukua rakkaudella. On ihanaa saada jonkun toisen neulomat sukat, ne kun lämmittää muutakin kuin jalkoja. Täysvillaiset, kasvivärhättyä lankaa muistaakseni, lämpöiset, ystävältä saatu vuosia sitten kun pidin seuraa hänen poikansa leikkauksen ajan sairaalalla.


Survin. Isin ja sedän käsialaa muistelen. Tarvitsin ensimmäiseen omaan asuntooni perunan ja puolukan survimen. Halusin tehdä sen itse. Mummolassa pyysin isältä ja sedältä apua aja materiaaleja ja välineitä. Sain muistaakseni hioa. Silloin harmitti, nyt naurattaa ja läikähtää lämpimästi sisällä. Rakkaudesta ne sen teki, rakkaudella.

Työalusta. Lapsena joululahjaksi saatu. Papalta joka kuoli viimevuoden lopussa. Pappa jäi etäiseksi, ei puhunut koskaan paljoa, oli huonokuuloinen eikä aina kuulolaitekaan päällä. Välillä kuitenkin intoutui puhumaan ja kertomaan juttuja joskus jopa lapsuudestaan, ne oli arvokkaita hetkiä. Nyt muistan papan aina kun askartelen tämän työalustan päällä. Veljeni sai myös omansa. Hänen omassaan oli kahvat. Sittemmin muistan sen täynnä kolvinpolttamia ja juotostinan läikkiä. Tarpeeseen tuli, molemmille.

Taimitasot. Isiltä. Katselin iskän luona heillä olevia jotka iskä oli vaimonsa pyynnöstä tehnyt ja esitin selkeän toiveen saada sinä vuonaa synttärilahja etuajssa ja taimitasojen muodossa. Näitä on neljä, kahdella ikkunalla kaksi tasoa, voi hyvin laittaa vaikka joskus kolme päällekäin ja yhdelle ikkunalle.huippuhyvät. Talvisin keittiössä on asetelma, keväisin pääsiäismuna-asetelma keittiössä kunnes tulee yrttejä, kodinhoitohuoneessa epämääräistä sälää kunnes taimikasvatukset valtaa alan.

Jotain muuta varmaan tulee mieleen heti kun lähetysnappia olen painanut. Lisään sitten. Ei kaikki ihanuudetvole kerralla esillä ja mielessä.

Mitä käsitöitä teille on tehty lahjaksi? Lukisin mielelläni myös blogikirjoituksia aiheesta. Jos kirjoitat, lisääthän kommenteihin linkin blogikirjoitukseesi.

torstai 25. helmikuuta 2016

Nurmilintu lumisateessa


Kissaa suunnittelin vaan poni kuulemma tuli. Sittemmin hän on menettänyt häntänsä ja toisen korvan. Vaan ratsastaa voi yhä. Sai lainaan uuden huivin kuvauksen ajaksi.


Joka katajaan kurkottaa, se kuuseen kapsahtaa. Vain miten päin se meni.
Nurmilintu lumella

Nurmilintu valmistui lopulta hyvin hitaasti kuvausvalmiiksi. Neulontavalmis se on ollut ainakin kuukauden ennen kuin sain aikaiseksi pingottaa sen. Pingotuksessa olisi vielä harjoiteltavaa tai uusien pingotusvälineiden kaipuuta kuten kuvasta näkyy. Kuva on ylivalottunut hangella, vaan värit näkyy aika selvästi tässä ja melkolailla oikeina sävyinä. Pingotuksen purkamisessa oli myös draamaa kun neula pisti Pajua. Työllistin hänet poimimaan neulat irti, halusin siis pois jaloista ja arvasin, että tehtävä olisi mieluinen kun on päivän verran kielletty työhuoneessa koskemasta pingotuksessa olevaan huiviin. Kiitos innokkaan avun, sain huivin kassiin illaksi neuletapaamiseen ja langanpäät pääteltyä siellä.

Kuten viimeviestistä selviää, tämä kulutti 74 gramman edestä Kamenan jämiä 4 mm puikoilla. Ohje Heidi Alanderin Nurmilintu ja Ravelrystä löytyy sekä ohje, että projektini tiedot. Aiempaan postaukseen viitaten, tossuissa ei edelleenkään ole nahkapohjia vaan hiihdän vanhoilla rikkinäisillä ja kintaat on koukuttu valmiiksi ja postitettu saajalleen. Mahdoinko muistaa kuvata valmiina?

Taidan tykätä Nurmilinnusta. Uudelle vihreälle huiville olikin ollut jo pitkään paikka vapaana. Tarkemmin ottaen koko talven, kun aiemmin käytössäni ollut Pitsigootti siirtyi Pajun vaatekoriin koska se sattui sopimaan hyvin talvitakkiin ja -haalariin ja sopivan kutittamaton kaulaan.

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

TSI Ompelukuvat

Taisin olla Pinterestissä katselemassa jotakin ihan muuta kun jokin kuva sai aikaan idean joka pääsi käytännöntoteutukseen pian. Tee-se-itse ompelukuvat on kissan verran testattu oman kolme ja puolivuotiaan esikoisen toimesta ja toinen setti kuvia lähtee hänen ystävälleen neljävuotislahjaksi. Mukaan asiaan kuuluvasti lähtee jämälankoja minulta ja neula johon lapsikin saa langan pujotettua itse.


Ompelukuvat

Tarvikkeet: pahveja (nämä on jotain nurjalta puoelta kiiltävää ja vähän paksumpaa kuin tavallinen korttipahvi, kierrättäjä käyttää pakkauspahveja keittiöstä), reikäpihdit, tussi, vähän hermoja ja käsivoimia sekä mielikuvitusta tai internet... Ompelukuvien tekoon tylppä iso neula ja lankaa.

Tee näin: Piirrä pahville kuva, joko lyijykynällä tai rohkeasti suoraan tussilla. Merkkaa reiänpaikat kulmakohtiin ja sopivan tasaisin välein niiden väleihin. Rei'itä joko reikäpihdeillä tai vaikka terävällä isolla neulalla tai naulalla. Piirrä viimeistän tämän jälkeen kuva tussilla ainakin oikealle puolen ja pienempiä varten myös ääriviivat nurjalle puolen. Anna lapselle neulan ja langan kera ja varaudu auttamaan alkuun ja vähän joka välissä jos lapsi ei ole aiemmin ompelukuvia tehnyt. 

Vinkit
- Pienille lapsille ja muille joilla ei ole vielä kovin hyvin keskittymiskyky alkaa 20 reikää käsittävä kuva olla jo aika iso. Pitkät välit langoilla ja yksinkertainen kuva on oikein hyvä.
- Vahvasti tahtoville tapauksille voi tehdä kuvia joissa lopputulos on jopa hienompi kun voi tehdä "omilla säännöillä" kuten meillä käsky välillä kuuluu. Alimmassa kuvassa sydän ja lapsen kuva ovat näitä. Reikiä reilusti tai kuva jonka voi täyttää erisuuntaan juoksevilla langoilla. 
- Isommille ja heille jotka rakastavat haasteita sitten yksityiskohtaisemmat kuvat ja reiät tiuhempaan ja kannustaa käymään kuva kahdesti läpi jolloin lanka menee joka kohdassa eikä vain joka toista reikäväliä kuten pienemmille usein riittää.
- Reikäpihtien ulottuvuus näissä postikorttikokoisissa korteissa ei yllä kaikkialle. Leveyssuunnassa n. kolmannes jää rei'ittä joten suunnittele kuva sen mukaan. 
- Kiitosta tuli kun piirsin varlmiiksi kuvan ääriviivat myös taustapuolelle. Se ehkä autta osaan niistä "mihin nyt" -kysymyksistä kun on viivan ansiosta helpompi hahmottaa kuva myös nurjalla puolella ollessa.


Kolme ja puolivuotiaan Pajun taidonnäyte ja testaus.


Internetistä haettu inspiraatiota vaikka lopulta vapaalla kädellä piirtelinkin (osan melkein kopioiksinlöytämistäni kuvista). Englanniksi hakusanoina sopii käyttää "sewing cards" tai "stitch cards" tai pienempien lasten muotoon leikattuja kortteja, joihin voi tehdä vaikka kengännauhalla reunusta löytyy haulla "lacing card". Pinterestissä "Lasten kanssa" -taulussani on jotain pinnailtu.

Juhlat on nyt juhlittu, Synttärisankari on aiemminkin tehnyt ompelukortteja, mutta kuulemma isommissa meinaa kärsivällisyys loppua kesken. Äitinsä kiitteli myös fiksua neulaa, joka näkyy kissakuvassa (neuletarvike), koska nelivuotias oppii taatusti nopeasti langoittamaan sen riittävän ison siimalenkin ansiosta (eikä vanhempaa tarvita jatkuvasti apuna). Oman neulan ostin Pitsi & Palmikosta Lahdesta. Kolmen setin pienin neula on käytössä näissä.

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

74 grammaa ja 4 mm

Mikä se on? Vastaus voi olla joko Huggi-tossut tai Nurmilintu. 



Huggi-tossut

OhjeArkimamman -blogista,
Lanka: miehen ysätävän äidin lähettämä Pingouin Pingofrance 75% akryyliä ja 25% villaa. Näistä tein aiemmin lelun ja nyt vihdoin on loput käytetty kolmeen tossupariin.
Punaiset söivät lankaa 74 grammaa ja käytössä oli 4 mm koukku.
Valko-harmaat söivät 70 grammaan langanloput, kun ei niitä värejä ollut enempää. Niihin harkitsen kyllä nyt tekeväni vartta lisää vielä jostain toisesta jämästä kun eivät meinaa pysyä kahdella kerroksella + rapuvirkkauksella kunnolla jalassa. Kokoa on kaikissa sopivasti omaan 38 koon jalkaani. 

Jaa että missä ne kolmannet? Jalassa. Siitä huolimatta että isovarvas tulee jo läpi. Siniset jämät tein tossuiksi jo aimmin ja noin viikon käytöllä sukkasyöppö lattiamme oli syönyt ne puhki ja epätoivoinen viluvatvas liimasi niihin palan naapurin nahkasohvasta (ihan luvan kanssa leikkasin kun olivat odottamassa kyytiä jäteasemalle, koira oli hoitanut nahanirroituksen esivalmistelut). Nyt pitää keksiä uusiin tossuihin joku parempi kiinnitystapa pohjalle, koska liima ei ole pitänyt kunnolla (liima lupasi liimata mm. tekstiiliä ja nahkaa) ja aiemmat ompeluyritykset ovat päättyneet ompelulangan puhkikulumiseen. Seuraava suunnitelma muhii päässä ja sisältää isomman, ylös nousevan ommellun nahkapohjan jonka voi ommella niin ettei ompeleet päädy jalan alle.

Nurmilintu-huivista ennakkotietona sen verran että sen neuloin 4 mm puikoilla ja Teetee Kamenaa kului 74 grammaa, kahta eri vihreää kerien loput. Saa nähdä löydänkö todistusaineistoa siitä mihin osa vyyhdistä on käytetty. Toisesta ei ole mitään muistikuva, toisesta tein yhä kiukuttavan nenäliinan (ravelryssä) kokoisen huivin taannoisella Japanin-matkalla. Serkun tytöt saivat sen, toivottavasti tuli käyttöön. Teinköhän toisellekin tytölle sitten jonkun huivin siitä toisesta? (Löytyi, Pitsigootti)



Nyt on kaksipäisellä koukkuamiskoukulla (susihuonolla, mutta ei anna luonto periksi lähteä ajamaan vain koukun takia 15 kilometriä että saan kunnon koukun, tiistaina ehdin Pitsiin ja Palmikkoon hakemaan) lapasentekelettä. Lahjaksi tärkeälle ihmiselle joka asuu kaukana. Synttärit on pian, tuskin siihen ehtii, mutta postitan kun valmistuvat. Ravelryssä voi seurata tätä projektia.